Olimme puoli viikkoa loma-asunnollamme. Epäilimme kauheasti palatessamme, mikä mahtaisi olla postilaatikkotilanteemme. Se oli juuri sitä: 11 kpl nipussa. Sehän passaa!
Miksi sitten otsikon sana "viimeinen"? Siksi että nyt näyttää tilanteemme tosi tasapainoiselta:
Tästä näkyykin selvästi lähettäjämaiden jakautuma:
Venäjä on ylivoimainen voittaja kuudella kortilla, USA pääsi toiseksi kolmella ja jaettu pronssi meni Saksaan ja Norjaan yhdellä lähetyksellä. - No, eihän tämä toki ole mikään kilpailu!
Aloitamme naapurista. Kirilliltä Moskovan liepeiltä saimme aika monta maatuskaa. Nehän ovat niitä hauskoja sisäkkäisiä mummoja. Kirill on vasta aloittanut Postcrossing-harrastuksen. Muuten hän viettää vapaa-aikaansa koiransa ja TV-ohjelmien parissa. Kiitos myös nätistä kirjanmerkistä!
Pysytään teemassa. Irinan kortti tuli myös Moskovan alueelta, Podolskista, ja kortissa on kaunis maatuska, matreska. Ensimmäinen sellainen valmistettiin Irinan mukaan vuonna 1890, ja siinä oli 9 osaa. 1970 tehtiin 70-osainen ja metrin korkuinen matreska Japanin Expo-70 näyttelyyn.
Seuraava kortti tuli vielä lähempää meitä Valkoisen meren rannalta Arkhangelista. Kuvassa näkyy komea kuoro, Pohjois-Venäjän valtion akateeminen kuoro, joka tänä vuonna täytti 95 vuotta. Kuva on otettu puuarkkitehtuurin ulkoilmamuseolla "Pienet karjalaiset".
Kortin lähetti Maria, jolla on yllättävä harrastus: nyrkkeily. No, tekee hän hienovaraisempiakin juttuja, nimittäin ristipisto-ompeluja.
Katen linnut lensivät Euroopan puoleisen Venäjän eteläosista, Voronetshista meille. Linnut ovat nimeltään Merops Apiaster ja ne elävät lähellä Katen kotia olevassa Diunogorye luonnonpuistossa. Syövät kuulemma mehiläisiä ( ! ).
Kate kertoo täyttävänsä elämänsä mielenkiintoisilla asioilla ja siksi harrastavansa mm. postcrossingia. Hän haluaisi matkustella kaikkialla maailmassa - kuten me muutkin tahtoisimme.
Olga asuu lähellä Moskovaa Domodedovossa. Hän on kuitenkin syntyjään Altain vuoriston alueelta. Hän kertoo lukevansa paljon kirjoja, eikä meille tuota vaikeutta arvata, että Eduard Uspenskin tuotanto on hänelle tuttua - päätellen kortin hahmoista: krokotiili Genasta ja Muksista.
Me tykkäämme niistä kovasti!
Säästimme Venäjän-lähetysten viimeiseksi kirjeen, joka ihastutti meitä kovasti - siis jopa itse kuori.
Jumalan taivaaseenastumisen katedraali
Draamateatteri
Ja kuoren kääntöpuolella:
Tähän asti kyse on siis ollut kuoresta. Nyt kurkistamme sisään:
Paljastuu että lähetyksen takana on Andrey Moskovasta, jossa hän asuu ja työskentelee. Hän on kotoisin Keski-Venäjältä Gus-Khrustalny- nimisestä pikkukaupungista. Olemme lukevinamme tuosta nimestä sanan kristalli. Ehkäpä niin onkin, sillä Adrey kertoo kotikaupunkinsa olevan "lasiteollisuuden kotikaupunki".
Lisäksi oli kuva Tatarstanista sekä viimeisenä kalenteri, jossa Kizin puukirkkoalue.
Nyt vaihdamme maanosaa. USA:sta Californiasta Carrie heitti meille pulman: Missä Waldo luuraa? Nuo kortit ovat hauskoja. Otimme Mommin suurennuslasin käyttöön ja - pitkän tuumailun jälkeen - löysimme kuin löysimmekin Waldon vilkkaasta rantaelämästä. Kiitos kortista!
Liz, vihainen nuori nainen Texasin Austinista kysyy, mikseivät ihmiset siellä ota rokotetta ja miksi käyttäytyvät holtittomasti kuin mitään pandemiaa ei olisikaan. Hänestä Suomen tilanne näyttää melko mukavalta nyt.
Liz on naimisissa ja hänellä on koira. Hänestä "Black live maters" ja terveydenhuollon kuuluisi olla osa ihmisoikeuksia.
Davelta saimme Lounais-Pennsylvaniasta, läheltä Pittsburghia kreikkalaishenkisen kortin ja ajatelman: "Jos onnellisuutta on taiteessa, silloin Covid-11:n hyöty meille on keskittyä tutkimaan sitä." Tutkimme siis Epikuroksen "onnellisuuden taidetta". Kiitos paljon!
Nyt palaamme takaisin Eurooppaan, Saksaan ja Baijeriin. Eläkkeellä oleva rautatiemies, Peter, löysi meille kauniin kuvan Tonavan rannalta. Siinä näkyy Vohburgin pato. Tonava onkin merkittävä virta Euroopassa, kulkeehan se kymmenen valtion läpi.
Peterillä on kaksi aikuista lasta. Hän matkustaa edelleen vaimonsa kanssa junilla ja ottaa mielellään maisemavalokuvia.
Ja lopuksi aivan naapuriin, Norjaan. Kaakkois-Norjassa, Sarpsborgissa asustavalla Ingerillä on aikuisia lapsia, poikaystävä ja kissoja. Hänellä on monia harrastuksia ja, onneksemme, Postcrossing on yksi niistä. Kuvassa piileksii Irvi-kissa Liisa Ihmemaasta. Hieno kuva! Hieno tarina! Kiitoksia paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti