Ensimmäisen adventin jälkeen

 Vrolijk Kerstfeest! ( Suom. Hyvää Joulua! ) toivotti Ada Alankomaista hyvin kauniilla kortillaan. Kiitos paljon! Samoin rauhallista joulua sinulle!

Sitten vähän kummempi juttu. Jessien kortti Taiwanista oli ollut yli vuoden matkalla, joten sitä ei voida rekisteröidä vastaanotetuksi ( ! ), harmi!

Kortissaan hän toivoo, että tällä kertaa onnistumme saamaan hänen korttinsa, edellinen joutui hukkaan. Kylläpä on ollut vastoinkäymistä. No, kortin saimme. Kiitoksia! Siinä on Fair temppeli.

Mestarillinen maanantai

 Tänään saamme maistaa slaavilaista satua. Julia Moskovasta kertoo lähettämänsä kortin tarinan. Siinä ovat tyypilliset venäläiset satuhahmot Baba Yaga ja eeppinen sankari Bogatyr. Ja erikoinen talo, jossa Yaga asuu, erikoinen sikäli, että sillä on kanan jalat ja se pystyy juoksemaan. Yaga elää metsässä ja on kovin vihainen luonteeltaan. Sankari taasen taistelee mestarillisesti pahoja tyyppejä vastaan. ( Kuvassa meidän takana myhäilee Mommin ja Papan ritari-Mikko. )

Mukavasti maanantaina

 Viikko alkaa Valentinalla! hän asuu Latvian Riikassa perheineen. Matkustus on hänenkin harrastuksissa, Italia etenkin - Norjassakin on käyty. Mutta muitakin ajanvietteitä löytyy puutarhanhoidosta keittiön hallintaan. Ja kahvinjuonti on, kuulemma, hänen intohimonsa.

Google-kääntäjällä yritimme ottaa selvää kortin runosta, kun latviantaitomme on täysin olematon. Mutta tulos on hieman outo:

Paljon minä äidilleni:

kuten sydän typessä,

kuten sydän typessä,

kuin kukka puutarhassa.

( Tuo typpijuttu oudoksuttaa! )

Tomskin talvesta ( -20 C, lunta ) Venäjältä tulevat Rumiyan terveiset. Hän on "kirjastotäti", joten on luonnollista, että kortissa on H. C. Andersenin Pieni Merenneito-aihe.

Hän on kova matkustelemaan, Suomessakin on käyty. ( Pääsisimmepä mekin taas liikkeelle, mutta pandemia menee taas huonoon suuntaan. )

Meistä on oikein mieluisaa, että Rumiyan lähetti kirjeen - kortti säilyi ehjänä. Niin, ja kiitokset myös kirjeen muusta sisällöstä. Tuollaisia tarrojahan ei meiltä saakaan. Ja upeat postimerkit!

Roppakaupalla osa 2

 Eilisestä jäi vielä kuusi käsittelemättä. ( Pappa sai tänään vielä isäinpäiväkortin. )

"Suamen Turuust" saimme Maaritilta hauskasti murteella kirjoitetun tervehdyksen. Maarit kertoo sukujuuristaan, jotka viittaavat vahvasti tänne Pohjanmaalle, jossa hän tietysti on paljon vieraillut. Hyvä! Mommi ja Pappa taas tuntevat Turkua hyvin, koska opiskelivat siellä aikoinaan.

Siirrytäänpä kohti itää. Moskovan kyljestä Mytishchistä Oksanalta saimme viehättävän koiramaalauksen ( Svetlana Simonenko ). Hän arveli meidän pitävän siitä ja osui oikeaan. Paljon kiitoksia.

Ja edelleen idemmäksi, nyt Japaniin, josta saimme kaksi korttia.

Hiroki, taiteilija, asuu Shizuokan prefektuurissa, paikassa josta voi nähdä kuuluisan Fuji-vuoren horisontissa. Hän kertoo pitävänsä matkustelusta, kuten mekin, ja matkoillaan hän maalaa. Suomesta hän on piirtänyt Helsingin ja Tampereen. Tämän kortin arvoa lisää se, että hän on maalannut siinä öljyvärityön Nara Yakushigi-temppelistä. Oikein, oiken paljon kiitoksia.

Midori, englanninkielen opetteja Tokiosta, on kiinnostunut tietämään, miten COVID-19-tilanne meillä Suomessa on hallinnassa. Heillä Japanissa tilanne on rokotusten vuoksi muuttunut paremmaksi. No, näyttää siltä, että meillä rokottamattomat ovat suuressa vaarassa tilanteen pahentuessa.

Midori on kiinnostunut tietämään meidän koululaitoksemme rakenteesta. Mommi on selvittänyt sitä hänelle rekisteröidessään tämän värikkään kortin Sensoji-temppelin ulommaisesta portista.

Japanilaiset pitävän Muumeista, sen näkee postimerkeistä!

Palataan Eurooppaan, Alankomaihin. Shelly Lelystadista viskasi hilpeän, talvisen kaverikortin, jossa tytöt hupsuttelevat jollakin - lieneekö sikäläinen nenäpäivä!

Shelly pitää matkustelemisesta ja utelee meidän suosikkiamme. No, sehän on ilmiselvästi Kreikka. Hän pitää Alaskasta ja Japanista.

Päätämme korttikavalkadimme Keski-Eurooppaan, Tsekkiin ja sen Brno-kaupunkiin. Siellä Kristýna, tai tuttavien kesken Týna, opiskelee ruotsinkieltä. Hänen korttinsakin on kirjoitettu ruotsiksi, mistä saamme hyvin selvän. Týna aloitti myös suomenkielen kurssin, mutta arvelee kielemme olevan "jättesvårt". Varmaan onkin. Hän ehti ensimmäisenä toivottamaan meille mukavaa jouluaikaa. Tack så mycket!

Roppakaupalla

 Jokunen aika sitten valitimme, kun postilaatikko kumisi tyhjyyttään päivästä toiseen. No, ajat muuttuvat... Saksasta kolme, Irlannista, Alankomaista, Ranskasta, Tsekistä, Venäjältä, Suomesta yksi kustakin ja Japanista kaksi. Ei samana päivänä toki, mutta kun olimme vähän aikaa Padasjoella, niin sillä aikaa. Heti kun selkänsä kääntää, alkaa tapahtua ;)

Carolinen kortti tuli Saksasta Ratingenista, Düsseldorfin naapurista. Hän kertoo profiilissaan olevansa innokas puutarhuri, mutta syksyisessä kortissaan hän valittaa sateisen kesän jälkeistä sateista - surullista - syksysäätä. Ilmojen haltijoille emme paljon mahda, paitsi jos kyse on ilmastonmuutoksesta, voisimme yrittää jotakin.

Annemike ( Anja ), Baijerista, puolestaan on syksyihminen, joka haluaa istua hyvän kirjan pariin, kun ulkona sataa tai myrskyää. Kirjakauppiaana hän on siis hyvää mainosta itse, ollen varsinainen kirjatoukka. Kissanainen hän on myös ja matkustavainen. Suunnitelmissa on päästä vielä Uuteen Seelantiin, Alaskaan ja Patagoniaan, niin ja vielä Hawaijille uudestaan. Skandinaviassa hän käy usein.

Mannheimista saimme iloa ja positiivisuutta henkivän kortin Sabinelta, joka on kahden pojan äiti ja - joulukuussa myös tyttövauvan äiti. Kiva joululahja tulossa! Hän kertoo olevansa rentoutuva kotirouva, joka lukee paljon, harrastaa valokuvia, kahvinjuontia, vauvoja ja makeisia ( ! ).

Jospa menisimme seuraavaksi länttä kohti, siellä on Ranska. Vogeesien vuorilta saimme 64-vuotiaalta Haycotilta maisemakortin. Hän kerää vuoristokortteja, mineraaleja, majakkoja ja kauniita postimerkkejä. Kiitos viestistäsi!

Ja vielä vähän länttä kohti: Irlantiin. Kodzo postitti meille mieluisan kortin Blarneysta. Mieluisan siksi, että Mommin ja Papan poika harrastaa ritariratsastusta - on oikeastaan Euroopan mestari peitsiratsastuksessa.

Kodzo odottaa tulevaksi kortteja mielummin kuin laskuja tai vakuutuspapereja. Happy Postcrossing, Kodzo!

Hoh-hoijaa! Ei jakseta tänään enempää. Loput huomenna!

Hyvä Hollanti!

 Hyvä Alankomaat! Nyt posti kulkee. Idwer muisti meitä Amersfoortista kortilla, jossa on hyvin syksyiset värit - kuten meillä muutama viikko sitten.

Hän kertoo mielenkiinnolla katsoneensa ja lukeneensa meidän matkablogiamme. Suomenkieli on, kuulemma, hyvin vaikeata ymmärtää. Niin varmaan onkin. Idwer kertoo myös olevansa 4-vuotiaan tytön isoäiti. Kiitos kortista! Ja kaikkea hyvää perheellesi!

Korttiraittius päättyi!

 Kuukauden ajan me marisimme ja kitisimme ja olimme OIKEIN hankalia Mommille ja Papalle: yhtään korttia emme saaneet! Me ei aleta mitään, jos tämä on tällaista. Sehän on VÄÄRIN!

OK! No tänään saimme Valkovenäjältä 15-vuotiaalta, ihastuttavalta Lera-tyttöseltä postia. Hän on urheilullinen, ei voi elää ilman lentopalloa.

Hänen kortissaan on vanha kaupunkinäkymä raitiovaunuineen vuodelta 1907. Lara kylläkin pitää enemmän Minskin katumaisemista pilvenpiirtäjineen. Hän on tietenkin nykyaikainen. Kiitos kortista!! :)

Lähikuva kortin postissa saamista kraapooksista. Ne eivät todellakaan ole mitään vanhan ajan patinaa vuodelta 1907.

Tässä livenä Minskin näkymä: