Thaimaasta asti

 Weenan kortissa on "sopevia" ( pohjanmaan murretta, tarkoittaa mukavia, kauniita ) lapsia kauniissa kansallispuvuissaan - ja tikkari maistuu. Lapset kuuluvat pohjoiseen Hmong-heimoon. 

Thaimaassa on nyt kesä, lämpötilat n. 34 C, tuntuu kuin +40 C. ( Meillä puhaltaa kolea tuuli, +13 C. )

Tänä vuonna Weenalla on ollut paljon aikaa lukea kirjoja, koska ei ole voinut liikkua taudin vuoksi. Mielellään hän lukeekin. Sudokuja voi ratkoa vaihteeksi.

Voi miten upeita postimerkkejä!

Amerikan ajatuksia

 Diane pääsi aloittamaan korttiviikkomme Amerikan kuulumisilla Syracusesta, New Yorkin valtion pohjoisosista. Itse NY Citystä hän ei pidä, sitä enemmän kotikaupungistaan, missä hänellä on moninaisia harrastuksia aviomiehensä, koiransa ja kissansa kanssa. Lukeminen on tärkeää, onhan hän toiminut kirjastossa ja kirjakaupassakin. Kirjoittaminen on myös ohjelmassa - postcrossing sopii siis oikein hyvin.

Heidän poikansa ja tyttärensä asuvat Buffalossa - siellähän kuuluisat Niagaran putouksetkin löytyvät.

Australian aarteita

 Viikko päättyi ( siis korttiviikko ) mahtavaan saaliiseen, josta ei puuttunut jalokiviäkään. Australian lounaiselta rannikolta, Bunburyn kaupungista tuli tänään paksu kirje, jossa oli  k u u s i  upeaa korttia. Ne oli lähettänyt Kerry, joka on isoäiti ja joka kertoo olevansa koiraihminen, käsityöihminen, askarteluihminen, lukija, leipoja, käveleskelijä - vähän niin kuin tuo meidän Mommi.

Se että hän lähetti kerralla näin monta korttia, johtuu hänen mukaansa siitä, että kirjeestä menee sama maksu kuin yhdestä kortistakin. Samalla rahalla siis enemmän tulosta. Olemme siitä hyvin kiitollisia. Ja myös siitä, että hän on ystävällisesti nähnyt vaivaa vuoksemme.

Tämä muistuttaa suomalaista maisemaa.

"Kasviparatiisi". Näyttäisi olevan pulloharjapuun oksia.

Tässä nyt sitten ne jalokivet luolassaan.

Tämä viinitila sijaitsee Kerryn kotipaikan suunnalla.

Viimeinen kortti onkin mantereen kaakkoispuolelta Tasmanian saarelta - varsinainen luontokohde.

Neljä on hyvä numero

 Kun Mommi ja Pappa olivat koululaisia, nelonen oli tosi huono arvosana. Nyt neljä korttia kelpaa mainiosti: USA, Iso-Britannia, Ranska ja Valkovenäjä ovat lähettäjien kotimaat.

James "uconn" USA:sta ( Bristol, Connecticut ) kertoo lähettäneensä kortin sateisena päivän lämpötilan ollessa +10 C - voimme ilmoittaa vastaanottaneemme sen sateisena päivänä lämpötilan ollessa +10 C. Melkoinen sattuma, vai mitä!

Kortin kuvassa läträtään myös veden kanssa. 

Huomatkaa itsenäisyyspäivä merkki! Ja Earth Day!

Nyssa Iso-Britanniasta on ymmällään, että nyt jo todella on toukokuu; vuosi on mennyt niin nopeasti, ettei perässä pysy. - Ja hyvä niin! Ehkä siksi on valittu postimerkiksi "Aikakone". Ja kurjan etätyövuoden merkiksi Frankenstainin hirviö-merkki.

- Voi miten herkullinen kortti! Nam! 

Héléne asuu Ranskan Thierachen kaupungissa, lähellä kortin Laon keskiaikaista kaupunkia, jonka katedraali on komeasti esillä hänen kortissaan. Thierache on kuuluisa juustoistaan, vanhoista pesutuvistaan ja kirkoistaan.

Merkissä luimistelee itse Ludvik van Beethoven.

Lopuksi nuorimman kirjoittajan kortti. Ivan Sergeevich Valkovenäjältä Brestin kaupungista, läheltä Puolan rajaa, on 11-vuotias koululainen. Hän kirjoittaa sujuvasti saksaksi; opiskelee sitä koulussa, koska se on hyväksi juuri postcrossingissa. Totta! Menestystä opintoihisi ja kortinvaihtoihin!

Koppakaupalla

 Maanantaiboksista löytyi viisi lähetystä, yhdessä kirjeessä jopa kolme komeaa korttia plus kaksi pienen pientä pupuriipusta meille koristeeeksi - ne pääsivät heti kuviin.

Pitkässä kuoressa saimme kolme viestiä Alankomaiden Assenista. Teresan iso kortti on Fiep Westendorpin kuvittama. Hän on Teresan mukaan hyvin suosittu, ja on tehnyt yhteistyötä Annie M. G. Schmidtin kanssa, joka on Hollannin vastine Astrid Lindgrenille.

Pikku pupu-riipuksilla on nimetkin: Mifty ja Konýn.

Toinen kortti sisälsi runon: Diere-liere-liedje ( mitä sitten tarkoittaneekin )

Tämä kissakortti ( Viviane Schwarz ), kuten edellinenkin, on kuvitetusta lastenkirjasta otettu.

Trydy lähetti kortin kotikylästään erikoisesta ja kauniista paikasta, mistä ajattelimme panna pienen kartan näkyville. Vlieland on pieni saari Luoteis-Hollannin rannikolla.

Trudy asuu siellä miehensä ja kahden koiransa kanssa ja toimii luonto-oppaana. Kelpaa esitellä tällaisia maisemia!

Beggy asuu Brysselin lähellä pienessä kaupungissa. Hän kertoo profiilissaan olevansa Englannin ja Belgian kansalainen. Työura on ollut valtavan monipuolinen. Nyt elämä on hiljentynyt aviomiehen ja kahden ( omapäisen ? ) kissan huolehtimiseksi.

Hän toivoo meidän pitävän kortista, jossa meidän rakkaat Viiru ja Pesosemme touhuavat. Kyllä me pidämme. Kiitoksia oikein paljon!

Myös Monika asuu pienessä kylässä. Se sijaitsee Pohjois-Saksassa ja siellä on useita järviä, pieniä mäkiä, peltoja ja metsiä... Kuulostaa aika suomalaiselta, mutta kuten videosta näkyy, on selvästi saksalainen.

Kortin nimi on: Mikä siellä kahisee?

Ja viimeksi esittelemme Nilsin kortin, myös Saksasta. Siinä on kuvattuna tavattoman kaunis näköala Itämeren rannalta, Kreidefelsen, mikä Nilsin mielestä meidän pitää ehdottomasti nähdä, kun tulemme Saksaan. Olemme samaa mieltä. Kiitos paljon!

Keskiviikon kaksikko

 Tänään päätimme ryhtyä ei-aktiivisiksi. Helle yllätti! Puutarhatyöt, mökin kesäkuntoon laitto ja ties mitä kiirettä syynä. Varmaan silloin tällöin ( sadepäivänä ) raapustamme muutaman kortin matkaan.

Mutta tänään saimme terveisiä Saksasta Sandralta Weselistä, läheltä Alankomaiden rajaa sekä Elkeltä Korntalista, Stuttgartin läheltä.

Sandran kaupunki on Rein-joen varrella, joten on luonnollista, että hän tykkää kävellä sen varrella. Hänen harrastuksiinsa kuuluu myös "citymatkailu", mutta nykyään ymmärrettävästi se on jäänyt vähemmälle. ( Kolmas sulku menossa! )

Elke on vakuutusvirkailija - ollut jo puoli vuotta kotona etätyössä. Tyypillistä tälle ajalle. Hän käy mielellään baletissa Stuttgartissa. Hänen mielikukkiaan ovat auringonkukat ja orkideat, joita emme kylläkään löytäneet saamastamme hienosta myyrä-kortista.

Alankomaista aloitetaan

 tämän viikon korttishow. Oikein hienossa - ettemme sanoisi hedelmällisessä - kirjekuoressa kortti saapuikin suoraan Groningenista.

Mariet kertoo asuneensa Suomessa teini-ikäisenä vuoden ja oppineensa puhumaankin sujuvasti suomea. Ja Suomella on erityinen paikkansa hänen sydämessään. Kiva!

Kortin hahmo on kuuluisa Miffy, Nÿntje hollanniksi.

Pietarista perjantaiksi

 Pienten otusten juhlat ovat menossa Natashan kortissa, minkä hän lähetti naapurista, Pietarista. Natashalla ei itsellään ollut kovin juhlavat tunnelmat: Vaikka on kevät, Pietarissa satoi lunta. Toisaalta hän kertoo suunnittelevansa luopuvansa postcrossingista, koska kulut harrastuksesta alkavat olla liikaa. - Niinpä! Sama juttu täällä, Posti aikoo jälleen nostaa hintoja. Se on vahinko, jos hyvä harrastus täytyy jättää. Toivotaan parasta!