Aleksandralta

Graafinen suunnittelija Aleksandra löysi meille kauniin vedoksen Minskin historiallisesta keskustasta, missä hän mielellään kävelee siellä päin vieraillessaan.

Naapurin rouvalta

Marina Pietarista lähetti kukkatervehdyksen, minkä tehtävä on varmaankin muistuttaa meitä kansainvälisestä naistenpäivästä maaliskuun kahdeksantena. Sitä vietetään Venäjällä paljon juhlallisemmin kuin meillä.

Marina asuu yhdessä opiskelijatyttärensä Katjan kanssa. Kotoa löytyy myös pieni chihuahua Kuzya sekä brittiläinen kissa Masya.

Saksata ja Venäjältä

Hyvä kun tulee tasaisesti kortteja; tylsää jos ei pitkään aikaan mitään, työlästä jos yhtäkkiä kymmenen kerrallaan. Mutta kaksi on oikein sopiva määrä, kuten tänäänkin.

Silken kortti lähti Kölnin läheltä Hürthistä. Siinä on vanha Hansakaupunki Lübeck, millä on pitkä historia takanaan, toivottavasti hyvä tulevaisuus edessään.
Silke kertoo olevansa hyvä ruoanlaittaja, pitävänsä dekkareista ja huolehtivansa kissoistaan Tom ja Jerry.

Daria on nuori opiskelijaneitonen, joka on muuttanut Etelä-venäjältä, Belaya Glinasta ( Valkoinen savi ), naapuriimme Pietariin. opiskelemaan filosofiaa. Hän haluaisi tulla Suomeen käymään. - Tervetuloa vaan!
Darian kortissa on vaikka mitä venäläistä kulttuuria. Silmämme kiinnittyivät noihin koristeellisiin puulusikoihin syystä, että meilläkin on niitä matkamuistoina kaksi.

Sadepäivänä

On helmikuu ja pitäisi pakkasen paukkua ja hankien hohtaa. Ei ole lunta, ja sataa silkkaa vettä. Onneksi posti kantaa kuivia kortteja, joista on meille iloa.

Olkoonkin, että toinen kortti tuli Watertownista, vesikaupungista, Massachusettsista. Toinen onkin aivan päinvastaiselta suunnalta, Kazakhstanin Almatysta. Sieltäpä ei ole aikaisemmin kortteja tullutkaan. Hienoa!

Katsokaapa tätä tarkkaan. Karusellihevonen karkaa! Ja mitä onkaan puun latvassa: dodo-lintu eli drontti. Sehän oli Mauritiuksen saarella elänyt lentokyvytön kyyhkyslintu, jonka ihminen ( tuo pirulainen ) hävitti sukupuuttoon. Mutta mielikuvituksen voimalla se on nyt herännyt eloon ja lennähtänyt puun latvaan. Kaikkea voi tapahtua!

Kortin lähettäjä on Daniel, joka kertoo laajasti elämästään Postcrossing-harrastuksen puitteissa. Hän on tunnettu kotikaupunkinsa, Watertownin postissa "herra Kansainvälisenä", mikä ilahduttaa häntä kovin.

Lisäksi hän kertoo alkaneensa harrastaa jo pikkupoikana postimerkkien keräilyä, mitä jatkaa edelleen. Ja se näkyy kortin kääntöpuolella. Sieltä löytyy mahtavia merkkejä, vanhojakin. Yksi niistä huomioi Suomenkin.

     

  

     

Kiitoksia oikein paljon!! :)

* * *

Sitten itään. Kazakhstan taitaa olla suurimmaksi osaksi Aasian puolella. Siellä Almatyn kaupungissa asuu Lana, jolla on 9-vuotias tytär. Siksipä hän on tutustunut lastenkirjallisuuteen. Eräs teos oli jopa suomalainen. Siinä kaksi karhua seikkailee matkalla Lappiin. Se oli kuvakirja, jossa lelukarhut olivat liikkeellä. ( Luultavasti Otto-nalle Lapissa )

Kortissa on jännä näkökulma, eikö vaan. Pienin maatuskoista on kuvattu ylhäältä isompien alaosien sisällä:

Yksi kummallekin

Saimme kaksi korttia, jotka arvoimme oikeudenmukaisesti. Ilmi veti Mommin selän takaa Silken, joten Asamin jäi Helmille. Silke asuu Saksassa, kuten nimestäkin on helppo arvata. Mistä sitten mahtaa olla Asami - ei vaikea tapaus, Japanissa tietenkin.

Asami asuu keskellä Tokiota, mutta kortti on Masumoton kaupungista, minne hän vei vanhempansa käymään ja katsomaan vanhaa opiskelukaupunkiaan. Oli kuulemma muuttunut niistä ajoista valtavasti.

Helmi on juuri tullut postilaatikolta eikä ole vielä ehtinyt riisua ulkovaatteitaan. Täällä on nyt lumeton helmikuu, mutta pakkasta pari astetta.

Silken kortissa on unelmiensa minttujäätelöä, jota hän toivoo pian pääsevänsä nauttimaan ulkoilmakahvilaan. Varmaan pian onnistuukin! Me nautimme myös jäätelöstä etelänmatkallamme pari viikkoa sitten. - Silken kortin postimerkissä on tuttu tyttö, ihanteemme.

Silke asuu Woelfersheimissa, Frankfurtin lähellä.

Nutcrackermies

Taiwanista singahti kymmenessä päivässä Vickyn lähettämänä "pähkinänsärkijämies". Meidän pienempi ukkeli oli siitä oikein ilahtunut, niin mekin. Vicky asuu Taichungissa, keskisessä Taiwanissa. Hän on kielien ja kirjallisuuden opiskelija.

Runsaudensarvi

Oi-oi, mikä päivä!

Ensinnäkin   p a k s u   kirjekuori pullollaan mitä hienoimpia kortteja. Sen lähetti meille tyylikäs herra Martin Nordhornin pikkukaupungista Saksasta Alankomaiden rajan tuntumasta.

Upeita eikö!  Ja koska hän työskentelee nuorten parissa, ei ihme, että hän antoi myös nämä - vanhuksia unohtamatta.

 

Martin antaa kortissaan musavihjeen: Monty Alexander "Stir it up". Kävimme kuuntelemaan.

Eikä tässä kaikki. Saksasta Dusseldorfin läheltä Erkrathin kaupungista Volker lähetti jännittävän, historiallisen kortin. Siellä nimittäin löydettiin ensimmäiset Neanderthalin ihmisen luufossiilit.

Ja lisää pukkaa! Puolasta! Paula lukee mielellään kirjoja, varsinkin luontoaiheisia. Hänen haasteensa tälle vuodelle on ahmia ainakin 20 kirjaa. Hyvä juttu! Suositeltavaa kaikille!
Luontoaiheinen on hänen korttinsakin. Siinä on Tarnican korkea ( 1346 m ), komea vuori.

Tällä videolla talvisen Tarnican rinteillä hauskuutellaan lumella, mitä meidän helmikuisessa Suomessamme ei ainakaan meillä päin voi tehdä.

Ja lopuksi menemme Altai-vuorten henkeäsalpaaviin tunnelmiin Venäjälle Elenan ansiosta. Hän on matikan maikka yliopistolla ja harrastaa lukemista, elokuvia ja teatteria ja myös ompelemista. 

Länsi- ja Itä-Euroopasta

Marie-Jeanne Luxemburgista pani postiin nallenkarvaisia halauksia, jotka tulivat sopivasti ystävänpäiväksi. Matkaan meni vain neljä päivää - kyllä posti vielä toimii. 
Hän kertoo pienen maansa olevan kolmikielinen: luxemburgi, ranska ja saksa. Mutta niinhän Suomikin on: suomi, ruotsi ja saame. Meillä on siis jotakin yhteistä!

Liettuasta tuli oikein kirje, mikä sisälsi kaksi vanhaa aikaa edustavaa korttia. Gintaras kertoo, että Liettua sijaitsee Euroopan maantieteellisessä keskipisteessä. ! Me pidimme sitä itäisempänä. Ok! Hän jätti linkin kivaan videoon, mikä näkyy alempana.
Lisäksi hän linkitti meidät toiveeseen lähettää kortti lapsille, jotka ovat sairaita tai muuten kaipaavat piristystä. Tässä jaamme sen teille:

Send Kids The World

Tässä on 1700-luvun katedraali Vilnassa. Kortti on painettu 1980, ja se näkyy mm. autojen malleissa.

Kenraalikuvernöörin palatsi Vilnassa, nykyään Taiteilijoiden palatsi, kuvattuna v. 1813 Ph. Benoistin litografiassa.

 

Euroopasta

Tänään tärppäsi germaanisen kieliryhmän maista: kaksi Saksasta, yksi Ruotsista.

Andrean kortti tuli Pohjois-Saksan Braunschweigista, Hanoverin läheltä. Siinä on hienoja kuvia Hansa-kaupunki Bremenistä - sieltä "Bremenin soittoniekkojen" paikasta.

Swetan kortissa ovat Meissenin posliinista valmistetut nuket vuodelta 1736, daami, jolla viuhka sekä ratsumies aamutakissa. Ne ovat varmasti arvokkaat ikänsä ja taidokkaan valmistajansa, Johann Kändlerin ansiosta. Sweta osti kortin Hampurin taidemuseosta. Suuret kiitokset! Tosi hieno!

Kolmas kortti tulikin "naapurista", Tukholmasta Annikalta. Viiru ja Pesonenhan siinä vielä joulutunnelmissa ovat. Viiru on ruotsiksi Findus, Pesonen Pettson - ne sanovat siellä ihan väärin: Pettson och Findus. Meidän mielestä Viiru pitää sanoa ensin!

Karusellionni

Corey Coloradosta nakkasi kortilla. Hän asuu lähellä Denveriä. Hänen karusellikorttinsa on peräisin vuoristokaupungista nimeltä Nederland, mikä hollannista käännettynä tarkoittaisi Alankomaat ! Lienekövätkö syyllisiä hollantilaiset siirtolaiset nimenannossa?  Kaunista seutua Coreyn mukaan.

Vasemmanpuoleinen postimerkki kiinnitti huomiotamme. Siinähän nököttää nutcrackermies, pähkinänsärkijämies, jollaisia meilläkin on Amerikasta tuotuna kaksi. Tässä pienempi herra:

Fiona, Taipein tyttö

Kyllä posti joskus kulkee hitaasti - mutta kulkee kuitenkin. Fiona lähetti meille korttinsa 6. 11. viime vuonna Taiwanista. Hän on 16-vuotias koulutyttö, jonka koulun oppilas on ottanut kortin kuvan, aika synkän sanoisimme. Itse hän ei toki ole synkkä, pitää nuorten tavoin elokuvista ja musiikista, laulelee itsekin.

Fionan suosikki: