perjantai 21. helmikuuta 2020

Sadepäivänä

On helmikuu ja pitäisi pakkasen paukkua ja hankien hohtaa. Ei ole lunta, ja sataa silkkaa vettä. Onneksi posti kantaa kuivia kortteja, joista on meille iloa.

Olkoonkin, että toinen kortti tuli Watertownista, vesikaupungista, Massachusettsista. Toinen onkin aivan päinvastaiselta suunnalta, Kazakhstanin Almatysta. Sieltäpä ei ole aikaisemmin kortteja tullutkaan. Hienoa!




Katsokaapa tätä tarkkaan. Karusellihevonen karkaa! Ja mitä onkaan puun latvassa: dodo-lintu eli drontti. Sehän oli Mauritiuksen saarella elänyt lentokyvytön kyyhkyslintu, jonka ihminen ( tuo pirulainen ) hävitti sukupuuttoon. Mutta mielikuvituksen voimalla se on nyt herännyt eloon ja lennähtänyt puun latvaan. Kaikkea voi tapahtua!

Kortin lähettäjä on Daniel, joka kertoo laajasti elämästään Postcrossing-harrastuksen puitteissa. Hän on tunnettu kotikaupunkinsa, Watertownin postissa "herra Kansainvälisenä", mikä ilahduttaa häntä kovin.
Lisäksi hän kertoo alkaneensa harrastaa jo pikkupoikana postimerkkien keräilyä, mitä jatkaa edelleen. Ja se näkyy kortin kääntöpuolella. Sieltä löytyy mahtavia merkkejä, vanhojakin. Yksi niistä huomioi Suomenkin.

     

  

     


Kiitoksia oikein paljon!! :)






* * *


Sitten itään. Kazakhstan taitaa olla suurimmaksi osaksi Aasian puolella. Siellä Almatyn kaupungissa asuu Lana, jolla on 9-vuotias tytär. Siksipä hän on tutustunut lastenkirjallisuuteen. Eräs teos oli jopa suomalainen. Siinä kaksi karhua seikkailee matkalla Lappiin. Se oli kuvakirja, jossa lelukarhut olivat liikkeellä. ( Luultavasti Otto-nalle Lapissa )

Kortissa on jännä näkökulma, eikö vaan. Pienin maatuskoista on kuvattu ylhäältä isompien alaosien sisällä:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti