Tästä on tulossa - tullut jo - ennätysviikko: maanantaina kuusi, nyt keskiviikkona seitsemän korttia. Mitähän loppuviikolla? Kolme Saksasta, Alankomaista, Belgiasta ja Unkarista sekä vähän kauempaa USA:sta yksi kustakin.
Nadinelta Stuttgartin läheltä tuli epäilyttävästi joulukortilta haiskahtava kuva, johon on kivasti joulukuusiin piilotettuna viisi enkeliä. Suurennuslasin avulla pitkään tiirailtuamme löysimme ne. Oikein hauska!
Helmikuun puolivälissä siellä oli satanut kunnolla lunta, mikä, kuulemma, on nyt vauhdilla sulamassa. Nadine ehti onneksi miehensä kanssa käydä kelkkailemassa, mikä oli ollut mahtavaa.
Hannoverista tuli mieluisa Viiru ja Pesonen-kortti. Elke lähetti sen. Hän on jo isoäiti, joka on lukenut tuota tarinaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ja isoäitien tapaan hän harrastaa kutomista ( kuten Mommikin ), vieläpä myy tuotteitaan netissä.
Maike asuu Bremenin lähellä, mistä hän lähetti Raffaelin maalauksen 1500-luvulta - ei sentään alkuperäistä :).
Maalausta harrastaa Maike itsekin, ja musiikki sekä zumba kuuluvat myös hänen ajanviettotapoihinsa.
Alankomaista Bilthovenista saimme Harryn lehmäterveiset. Hän ei silti työskentele navetassa tai maataloudessa, vaan laboratoriossa hyvin ajankohtaisen asian parissa: infektiosairausten ja rokotteiden vasta-ainevaikutusten tutkimuksissa. Hänkin on ollut eristyksissä ja toivoo kovasti tautitilanteen hellittämistä.
Karanteeni on tuonut hyvää aikaa postikorttien kirjoittamiselle.
Janien lähetti korttinsa Belgiasta, maaseudulta Brysselin ja Maastrichtin puolivälistä. Hän rakastaa satuja ja on säilyttänyt kaikki lastensa kirjat ja lukee niitä nyt lapsenlapsilleen nauttien ja uudelleeneläytyen. Ihanaa!
Pysytään vielä Euroopassa. Merven terveiset tulevat Unkarin Pudapestistä (, jossa Mommi ja Pappa ovat käyneet ). Hän kertoo pitävänsä suomenkielestä ja yrittäneensä opiskellakin sitä. Parhaiten häneltä onnistuu: - Mutta minä en puhu suomea!
Saimme tämän Nasu ja Nalle Puh-kortin muovipussissa, mistä johtuen se tuli siistinä, ei naarmun naarmua. Tuo onkin hyvä keino. Olemme olleet raivoissamme postin naarmuttamista korteista.
Säästimme kaukaisimman korttimme viimeiseksi. Sen lähetti Mackenzie New Hampshiren metsäiseltä alueelta, Appalakien vuoristosta. Hän on elänyt mielenkiintoista elämää: Hän on aiemmin toiminut erilaisten valtamerilaivojen kapteenina, jäänmurtajankin. Joka satamasta hän on lähetellyt postikortteja. Sitten hän on myös toiminut kuumailmapallonavigaattorina ja koiravaljakon ohjaajana. Oh-hoh! mutta nyt hän on rauhottunut opiskelemaan lääketiedettä. meikoinen mestari!
