Keskiviikon kinoksiin

Olimme menettäneet toivomme lumitalven tulosta. Tänään noin neljän hujakoilla taivas repesi, ja lumimyrsky alkoi. Onneksi ehdimme sitä ennen käydä postilaatikolla hakemassa Kaijan kortin. Se tuli Ilomantsista neljässä päivässä poikki Suomen, idästä länteen meille.

 

Kaija lähetti Kalevalanpäivä-terveiset. Ilomantsihan on runonlaulajien ja vanhojen itkuvirsien esittäjien pitäjä.

Maaliskuun maanantai

Maaliskuu alkoi, ja nyt vasta näyttää talvelta. Mutta niinhän onkin sanonta: Maaliskuu maata näyttää, tiet tukkii, brunnit kuivaa!

Me käärimme hihat ja ryhdymme tutkimaan, mitä olemme saaneet Saksasta, Tsekistä ja USA:sta.

Veralta tuli hevoskortti. Hän asuu Saksassa lähellä Luxemburgin rajaa Trierissä. Miksi Hevosia? No, hänellä on lapsenlapsi Alice, jonka kanssa he käyvät ratsastamassa. Luulemme, että Alice on "hevoshullu", tykkää hulluna hevosista. Tiedämme muitakin samanlaisia tyttöjä.

Sitten lukion puolelle. Tai no, Bernd siellä opettaa historiaa ja musiikkia Lübeckissä. Hän pitää kirkkomusiikista, barokista ja klassisesta. Ja ehkä vastapainoksi tuolle hän on kova moottoripyöräilijä. 
Vuosien ajan hän on toiminut sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoisen kohtelun puolesta syrjintää vastaan.

Tsekistä Táborin kaupungista lennähti Josefin kortti meille. Hän matkustelee nyt eläkkeellä ollessaan ja keräilee postimerkkejä - niitä saa Postcrossing-harrastuksesta tietenkin. Dacicen kaupungissa, mitä kortti kuvaa, hän kävi viime vuonna.

Natalie asuu Covingtonissa, Kentuckyssa. Joen toisella puolen on Ohion Cincinnati, jos se auttaa paikallistamaan USA:n seutuja. Hän rakastaa, kuten mekin, Liisa Ihmemaassa-tarinoita. Siksi tämä korttikin.

Aleksandralta

Graafinen suunnittelija Aleksandra löysi meille kauniin vedoksen Minskin historiallisesta keskustasta, missä hän mielellään kävelee siellä päin vieraillessaan.

Naapurin rouvalta

Marina Pietarista lähetti kukkatervehdyksen, minkä tehtävä on varmaankin muistuttaa meitä kansainvälisestä naistenpäivästä maaliskuun kahdeksantena. Sitä vietetään Venäjällä paljon juhlallisemmin kuin meillä.

Marina asuu yhdessä opiskelijatyttärensä Katjan kanssa. Kotoa löytyy myös pieni chihuahua Kuzya sekä brittiläinen kissa Masya.

Saksata ja Venäjältä

Hyvä kun tulee tasaisesti kortteja; tylsää jos ei pitkään aikaan mitään, työlästä jos yhtäkkiä kymmenen kerrallaan. Mutta kaksi on oikein sopiva määrä, kuten tänäänkin.

Silken kortti lähti Kölnin läheltä Hürthistä. Siinä on vanha Hansakaupunki Lübeck, millä on pitkä historia takanaan, toivottavasti hyvä tulevaisuus edessään.
Silke kertoo olevansa hyvä ruoanlaittaja, pitävänsä dekkareista ja huolehtivansa kissoistaan Tom ja Jerry.

Daria on nuori opiskelijaneitonen, joka on muuttanut Etelä-venäjältä, Belaya Glinasta ( Valkoinen savi ), naapuriimme Pietariin. opiskelemaan filosofiaa. Hän haluaisi tulla Suomeen käymään. - Tervetuloa vaan!
Darian kortissa on vaikka mitä venäläistä kulttuuria. Silmämme kiinnittyivät noihin koristeellisiin puulusikoihin syystä, että meilläkin on niitä matkamuistoina kaksi.

Sadepäivänä

On helmikuu ja pitäisi pakkasen paukkua ja hankien hohtaa. Ei ole lunta, ja sataa silkkaa vettä. Onneksi posti kantaa kuivia kortteja, joista on meille iloa.

Olkoonkin, että toinen kortti tuli Watertownista, vesikaupungista, Massachusettsista. Toinen onkin aivan päinvastaiselta suunnalta, Kazakhstanin Almatysta. Sieltäpä ei ole aikaisemmin kortteja tullutkaan. Hienoa!

Katsokaapa tätä tarkkaan. Karusellihevonen karkaa! Ja mitä onkaan puun latvassa: dodo-lintu eli drontti. Sehän oli Mauritiuksen saarella elänyt lentokyvytön kyyhkyslintu, jonka ihminen ( tuo pirulainen ) hävitti sukupuuttoon. Mutta mielikuvituksen voimalla se on nyt herännyt eloon ja lennähtänyt puun latvaan. Kaikkea voi tapahtua!

Kortin lähettäjä on Daniel, joka kertoo laajasti elämästään Postcrossing-harrastuksen puitteissa. Hän on tunnettu kotikaupunkinsa, Watertownin postissa "herra Kansainvälisenä", mikä ilahduttaa häntä kovin.

Lisäksi hän kertoo alkaneensa harrastaa jo pikkupoikana postimerkkien keräilyä, mitä jatkaa edelleen. Ja se näkyy kortin kääntöpuolella. Sieltä löytyy mahtavia merkkejä, vanhojakin. Yksi niistä huomioi Suomenkin.

     

  

     

Kiitoksia oikein paljon!! :)

* * *

Sitten itään. Kazakhstan taitaa olla suurimmaksi osaksi Aasian puolella. Siellä Almatyn kaupungissa asuu Lana, jolla on 9-vuotias tytär. Siksipä hän on tutustunut lastenkirjallisuuteen. Eräs teos oli jopa suomalainen. Siinä kaksi karhua seikkailee matkalla Lappiin. Se oli kuvakirja, jossa lelukarhut olivat liikkeellä. ( Luultavasti Otto-nalle Lapissa )

Kortissa on jännä näkökulma, eikö vaan. Pienin maatuskoista on kuvattu ylhäältä isompien alaosien sisällä:

Yksi kummallekin

Saimme kaksi korttia, jotka arvoimme oikeudenmukaisesti. Ilmi veti Mommin selän takaa Silken, joten Asamin jäi Helmille. Silke asuu Saksassa, kuten nimestäkin on helppo arvata. Mistä sitten mahtaa olla Asami - ei vaikea tapaus, Japanissa tietenkin.

Asami asuu keskellä Tokiota, mutta kortti on Masumoton kaupungista, minne hän vei vanhempansa käymään ja katsomaan vanhaa opiskelukaupunkiaan. Oli kuulemma muuttunut niistä ajoista valtavasti.

Helmi on juuri tullut postilaatikolta eikä ole vielä ehtinyt riisua ulkovaatteitaan. Täällä on nyt lumeton helmikuu, mutta pakkasta pari astetta.

Silken kortissa on unelmiensa minttujäätelöä, jota hän toivoo pian pääsevänsä nauttimaan ulkoilmakahvilaan. Varmaan pian onnistuukin! Me nautimme myös jäätelöstä etelänmatkallamme pari viikkoa sitten. - Silken kortin postimerkissä on tuttu tyttö, ihanteemme.

Silke asuu Woelfersheimissa, Frankfurtin lähellä.