Sonyalta sujahti

viiksekäs kortti Venäjältä, Lipetskistä. Pullea veitikka, täplähylje, uiskentelee kaukana Jäämeren ja Tyynenmeren rannoilla. Ujutimme kuvaan Papan lapsena askarteleman hylkeen.

Sonya on kielenkääntäjä, joka taitaa englannin ja ranskan. Hän on alun perin tsekkiläinen, mutta on asunut monessa maassa.

Maanantaina mainitaan

 että postia on saatu, kaksi kaunista korttia! Ida Venäjän Vladivostokista asti kirjoitti suomeksi rakastavansa lukemista, musiikkia ja uskontojen historian tutkimista. Hän kertoo lukeneensa kirjan Suomesta ja suomalaisesta sisusta. Ihmettelemme hänen hyvää suomenkielen taitoaan. Kiitos paljon maatuskakortista! Menestystä alkaneelle Postcrossing-harrastukselle!

Toinen viesti tuli Saksasta Ninalta Munsterin kaupungista, mistä kuvakin kortissa. Hän asuu vanhassa, vuonna1908 rakennetussa talossa, joka on lähellä kortin vielä vanhempaa taloa. Sen ajan tyyliin kuuluvat kauniit kukkapenkit talojen ympärillä. Nina kertoo olevansa kahden pojan äiti; pojat odottavat myös innoissaan korttien tuloa.

Päivän pelastus

 Tänään torstaina tuulee ja sataa ja on koleaa. Päivä kummasti kirkastui, kun postilaatikosta löytyi kolme kivaa korttia kaukaa maailman ääristä, joista ainakin yhdessä jo viritellään mielialoja kevääseen.

Venäjä, Kiina ja Australia antoivat tänään kuulua itsestään. Aloitetaan Venäjästä. Siinä kortissa vanha mummo vahtii kanojaan. Pohdimme Mommin kanssa, miten täällä Pohjolassa, Suomessa, ja Venäjällä mummot muistuttivat pukeutumiseltaan toisiaan - eivät tietenkään enää. 

Kortti on Johan Kourthénin maalaus "Maatilamaisema" ja sen lähetti meille kaunis Julia Tuymenista, Ural-vuorten takaa. Hän opiskelee lääketieteellisessä yliopistossa ja toivottaa meille, tietenkin, terveyttä ja onnea. Paljon kiitoksia! Samoin sinulle opiskelussasi ja elämässäsi!

Jatketaan kauemmas itään. Kiinan Xianista, Shaanxin provinssista lähetti Jane meille taitavan maalauksen valkeasta linnusta veden yllä. Kiinankielinen teksti kortin reunassa kertoo kuvan olevan Xixi National Wetland Parkista, Xixin kansallisesta kosteikkopuistosta. Se kuuluu kansainvälisesti tärkeiden kosteikkojen luetteloon, ja on tärkeä kansallinen ekomatkailu- ja virkistysaluekohde. - Osasimmeko lukea kiinaa? Emme tietenkään, mutta puhelimessamme on äppi, joka kyllä osaa kääntää.

Ja voi että, miten upeita postimerkkejä kiinalaiset käyttävät! Kerrassaan hienoja! Kiitoksia oikein paljon!

Lopuksi toiselle puolelle maapalloamme, Australiaan, Queenslandin rannikon keskivaiheille - siis Koillis-Austaliassa. Rae kirjoittaa kortissaan siellä olevan talven ( ? ), mutta +24 C lämmintä. Eiköhän se vaikuta keväältä meidän silmissämme.

Hänen perheellään on sokeriruokotila, jolla juuri on menossa sadonkorjuukausi. Kortin mukana kirjeessä tuli myös jääkaappimagneetti, jossa on kuva käsin tehdyn sadonkorjuun mestaruuskilpailusta. Varmaan hikistä hommaa. Meillä suomalaisilla on jonkinlaista kosketusta tuohon asiaan, sillä aikoinaan meikäläiset siirtolaiset tekivät siellä juuri sokeriruokotiloilla korjuutöitä. Meidän naapuristossa on Siirtolaismuseossa Peräseinäjoella aiheesta esittely.

Kortin kuvassa on siilo tai vesitorni, joka on maalattu hienoksi taideteokseksi. Silo Paintings-sivuilla on Raen mukaan lisää niitä. Kiitos kaikesta!

 

Keskiviikon keskimääräistä

 Ruuhkapäivien jälkeen tuntui oudolta saada vain kolme korttia, mutta helpottaa toki postaushommia.

Kaksi kappaletta saapui Ukrainasta ja vieläpä samasta Lvovin kaupungista, kolmas kortti olikin sitten kaukaa Japanista.

Kristinan tummasävyinen kortti kuvaa Sofiivka puistoa, jossa hän vieraili muutama vuosi sitten. Maisemat olivat mahtavat. Kristiina on matkustellut paljon maailmalla. Kambodja, Thaimaa, Shanghai on nähty ja moni muu maa. Postcrossing täydentää maailmankuvaa.

Pitää heti korjata alkutekstin erehdys: toinen Ukrainankortti ei tullutkaan Lvivistä, vaan Kiovasta. Moka johtui lumoavan kauniista kuvasta, jonka näkymä tosiaankin on Lvivistä.

Olenalla oli pitkä tarina kerrottavana. Meille heräsi epäilys, että hän yrittää vetää meitä nenästä. Hän kertoo, että Lvivissä kahvi ei kasva puissa, vaan sitä louhitaan kaivoksesta. ( ! ) Ja aivan keskustassa! Voit mennä itse katsomaan. Siellä voi saada yli 30 erilaista kahvipaahtoa, ennakkoluulot katoamaan ja - hymyn huulille.

Olenan poika Platon lähettää meille erityisterveiset. Kiitoksia paljon hänelle ja äiti-Olenalle!

Lopuksi kauas Japaniin. Kiinalainen XiaWen 

( ehkä kirjoitimme nimen oikein, alkuaan シアオウェン...

 ) opiskeli Japanissa, sai sitten töitä ja jäi sinne asumaan Tokioon. Hän lupaa näyttää meille kauniita maisemia, jos tulemme vierailemaan Japaniin. Pidetäänpä mielessä. Kiitos! Keski-Japanin talviset vuoret antavat hyvää esimakua.

Uusi normaali

 Boxi bullistelee taas. Viikko alkaa kymmenellä lähetyksellä ( Mommi sai kahdeksan. ) Näyttää siltä, että Postcrossaajilla menee lujaa.

Venäjältä ja Saksasta saimme kolme, Itävallasta, Kanadasta, Hong Kongista ja Liettuasta yhden kustakin.

Venälaiset lähettävät kortteja hienosti koristelluissa kuorissa; säilyvät sisällöt naarmuuntumatta. Kuten esimerkiksi Olgan kaunis Kizin kirkkokuva. Olga asuu Moskovan itäpuolella Vorotynetsissä. Hänen harrastuksiin kuuluu lukeminen, piirtäminen ja käsityöt - korttiharrastuksen lisäksi tietenkin.

Anna-Marian kortti Moskovasta oli myös kirjekuoressa. Niinpä loistava vesivärimaalaus Kremlistä ja Bolshoi-Kamennyn sillasta tuli virheettömänä. Kiitoksia!

Anna-Maria opiskelee yliopistossa psykologiaa. Hän on myös runoilija ja kirjailija. Työn alla on hänen toinen romaaninsa.

Anna-Maria kertoo hiljattain olleensa illalla kävelyllä kuvan sillalla ja ihastuneensa maisemaan. Kuoren tarroissa on kuvattu venäläisiä kansallispukuja 1800-luvulta.

Moskovasta saimme myös Romanin paksun kirjeen. Hän on perheellinen mies, jolla silti on aikaa myös tälle harrastukselle, koska on jäänyt eläkkeelle. Muita harrastuksia ovat lukeminen ja merkkien keräily, mutta ennen kaikkea matkailu. Hän kertoo käyneensä noin 60:ssä maassa, Suomessakin kymmenkunta kertaa. Suomalainen Finlandia-vodka on kuulemma hyvää ( venäläisethän juovat vodkaa mielellään? ).

Sitten siirrymmekin Saksaan, Bad Salzungenin pikkukaupunkiin, jossa nuori nainen Melanie vaikuttaa. Työkseen hän toimii verotoimistossa. Vapaa-aika kuluu mm. lukien ( Harry Potter juuri menossa ), leipoen tai tanssiklubilla pyörähdellen.

Sabrinalta Münchenistä saimme tosi kivan, satumaisen kuvan keijuineen, kukkineen ja eläimineen. Kiitoksia!

Sabrina on "Japaninystävä". Hän kerää kaikkea Japaniin liittyvää: kortteja, posti- ja muita merkkejä. Ammatikseen hän työskentelee apteekissa.

Nyt Bonniin, josta talousmies Sebastian postitti mieluisan Kreikankortin. Jos hän raha-asioissa pysyykin hyvin pinnalla, harrastustoimissa hän "uppoaa" - laitesukeltelee siis. Ja mieluiten Kreikassa, kuten mekin. Zakynthosissa emme olekaan vielä käyneet. Kiitos vihjeestä!

Tämän seuraavan kortin kuva on etualaltaan Saksaa ja taustaltaan, vuoristoltaan, Itävaltaa. Sen lähettänyt Sandrakin asuu rajalla, lähellä Saksan ja Sveitsin rajaa. Kaupunki Lustenau on vuorten ja järven välissä, joten se on oiva ulkoilmaharrastuksille ja loman viettoon.

Hyppäämme kauas Kanadaan, intiaaniterritorioon n:o 5, jossa asuu McBuchanan. Jos ymmärsimme oikein, hän kuuluu alkuperäisväestöön. Hän toimii yliopiston akateemisessa kirjastossa kirjastonhoitajana. 

Hänen provinssinsa pohjoisosissa elää todellakin jääkarhuja, joita kortissakin on kuvattuna. Sittenhän meillä on yhteistä - monessa etelän maassa kuvitellaan Suomessakin jääkarhujen tallustelevan Helsingissä. McBuchanan haluaisi matkustaa Suomeen, koska hänen ystävänsä asuu nyt Turussa.

 

Koska kauaksi lähdettiin, pysytään edelleen. Nyt Hong Kong on vuorossa. Siellä Janice alkoi harrastaa Postcrossingia, koska ei voinut pandemian takia matkustaa. Siihen on mukava yhdistää postimerkkien keräily. Kotikaupungistaan hän mainitsee sen monipuolisen ruokakulttuurin - kalaruoat erityisesti.

Nyt jo koti-ikävä vaivaa korttimatkalaisia. Palataan Balttiaan, Liettuaan. Siellä Lina näyttää jo viettävän pääsiäistä. Ei vaineskaan, hänen kaunis korttinsa vain liittyy siihen aikaan. Hän myös on Kreikka-fani, kuten mekin. Hän on kiinnostunut antiikin historiasta, kreikkalaisesta musiikista ja ruoista.

Viimeinen jytky

 Olimme puoli viikkoa loma-asunnollamme. Epäilimme kauheasti palatessamme, mikä mahtaisi olla postilaatikkotilanteemme. Se oli juuri sitä: 11 kpl nipussa. Sehän passaa! 

Miksi sitten otsikon sana "viimeinen"? Siksi että nyt näyttää tilanteemme tosi tasapainoiselta:

Tästä näkyykin selvästi lähettäjämaiden jakautuma:

Venäjä on ylivoimainen voittaja kuudella kortilla, USA pääsi toiseksi kolmella ja jaettu pronssi meni Saksaan ja Norjaan yhdellä lähetyksellä. - No, eihän tämä toki ole mikään kilpailu!

Aloitamme naapurista. Kirilliltä Moskovan liepeiltä saimme aika monta maatuskaa. Nehän ovat niitä hauskoja sisäkkäisiä mummoja. Kirill on vasta aloittanut Postcrossing-harrastuksen. Muuten hän viettää vapaa-aikaansa koiransa ja TV-ohjelmien parissa. Kiitos myös nätistä kirjanmerkistä!

Pysytään teemassa. Irinan kortti tuli myös Moskovan alueelta, Podolskista, ja kortissa on kaunis maatuska, matreska. Ensimmäinen sellainen valmistettiin Irinan mukaan vuonna 1890, ja siinä oli 9 osaa. 1970 tehtiin 70-osainen ja metrin korkuinen matreska Japanin Expo-70 näyttelyyn.

Seuraava kortti tuli vielä lähempää meitä Valkoisen meren rannalta Arkhangelista. Kuvassa näkyy komea kuoro, Pohjois-Venäjän valtion akateeminen kuoro, joka tänä vuonna täytti 95 vuotta. Kuva on otettu puuarkkitehtuurin ulkoilmamuseolla "Pienet karjalaiset". 

Kortin lähetti Maria, jolla on yllättävä harrastus: nyrkkeily. No, tekee hän hienovaraisempiakin juttuja, nimittäin ristipisto-ompeluja.

Katen linnut lensivät Euroopan puoleisen Venäjän eteläosista, Voronetshista meille. Linnut ovat nimeltään Merops Apiaster ja ne elävät lähellä Katen kotia olevassa Diunogorye luonnonpuistossa. Syövät kuulemma mehiläisiä ( ! ).

Kate kertoo täyttävänsä elämänsä mielenkiintoisilla asioilla ja siksi harrastavansa mm. postcrossingia. Hän haluaisi matkustella kaikkialla maailmassa - kuten me muutkin tahtoisimme.

Olga asuu lähellä Moskovaa Domodedovossa. Hän on kuitenkin syntyjään Altain vuoriston alueelta. Hän kertoo lukevansa paljon kirjoja, eikä meille tuota vaikeutta arvata, että Eduard Uspenskin tuotanto on hänelle tuttua - päätellen kortin hahmoista: krokotiili Genasta ja Muksista.

Me tykkäämme niistä kovasti!

Säästimme Venäjän-lähetysten viimeiseksi kirjeen, joka ihastutti meitä kovasti - siis jopa itse kuori.

Jumalan taivaaseenastumisen katedraali

Draamateatteri

Ja kuoren kääntöpuolella:

Lyubochka

Tähän asti kyse on siis ollut kuoresta. Nyt kurkistamme sisään:

Paljastuu että lähetyksen takana on Andrey Moskovasta, jossa hän asuu ja työskentelee. Hän on kotoisin Keski-Venäjältä Gus-Khrustalny- nimisestä pikkukaupungista. Olemme lukevinamme tuosta nimestä sanan kristalli. Ehkäpä niin onkin, sillä Adrey kertoo kotikaupunkinsa olevan "lasiteollisuuden kotikaupunki".

Lisäksi oli kuva Tatarstanista sekä viimeisenä kalenteri, jossa Kizin puukirkkoalue.

Nyt vaihdamme maanosaa. USA:sta Californiasta Carrie heitti meille pulman: Missä Waldo luuraa? Nuo kortit ovat hauskoja. Otimme Mommin suurennuslasin käyttöön ja -  pitkän tuumailun jälkeen - löysimme kuin löysimmekin Waldon vilkkaasta rantaelämästä. Kiitos kortista!

Liz, vihainen nuori nainen Texasin Austinista kysyy, mikseivät ihmiset siellä ota rokotetta ja miksi käyttäytyvät holtittomasti kuin mitään pandemiaa ei olisikaan. Hänestä Suomen tilanne näyttää melko mukavalta nyt.

Liz on naimisissa ja hänellä on koira. Hänestä "Black live maters" ja terveydenhuollon kuuluisi olla osa ihmisoikeuksia.

Davelta saimme Lounais-Pennsylvaniasta, läheltä Pittsburghia kreikkalaishenkisen kortin ja ajatelman: "Jos onnellisuutta on taiteessa, silloin Covid-11:n hyöty meille on keskittyä tutkimaan sitä." Tutkimme siis Epikuroksen "onnellisuuden taidetta". Kiitos paljon!

Nyt palaamme takaisin Eurooppaan, Saksaan ja Baijeriin. Eläkkeellä oleva rautatiemies, Peter, löysi meille kauniin kuvan Tonavan rannalta. Siinä näkyy Vohburgin pato. Tonava onkin merkittävä virta Euroopassa, kulkeehan se kymmenen valtion läpi.

Peterillä on kaksi aikuista lasta. Hän matkustaa edelleen vaimonsa kanssa junilla ja ottaa mielellään maisemavalokuvia.

Ja lopuksi aivan naapuriin, Norjaan. Kaakkois-Norjassa, Sarpsborgissa asustavalla Ingerillä on aikuisia lapsia, poikaystävä ja kissoja. Hänellä on monia harrastuksia ja, onneksemme, Postcrossing on yksi niistä. Kuvassa piileksii Irvi-kissa Liisa Ihmemaasta. Hieno kuva! Hieno tarina! Kiitoksia paljon!