Nyt se loppui tuo iankaikkinen harmitus. Mommi vain lähetteli ja sai koko ajan kortteja eikä me saatu ikinä mitään. Mutta NYT!! Jeess!! Ollaan, nääs, liitytty korttienvaihtorinkiin, Postcrossinkiin. [ linkki: https://www.postcrossingyhdistys.fi/postcrossing-suomessa/ ]
Paaston jälkeen pääsi pääsiäisherkuttelu ryöstäytymään. Siksipä oli hyvä tänään saada muuta puuhaa: saimme viestejä kaukomailta - Ranskaa ehkei kaukomaana pidetäkään, mutta Brasilia sitä kyllä on. Elena, suoraan Pariisista, on Tolkienin fanittaja, Hobbitien harrastaja - ja luulemme myös kortista päätellen kissojen rakastaja.
Japanilaista syntyperää oleva Mina asuu perheineen Brasiliassa, Sao Paulossa. Hänellä on kaksi lasta, 15-vuotias tytär ja 8-vuotias poika, joka jännittäen käy hakemassa postilaatikosta äidilleen ulkomaankortteja. Saamamme kortti on kuitenkin peräisi Japanista, Kiyosaton kaupungista museosta, jossa on lastenkirjojen kuvituksia näytteillä. Liisa Ihmemaassahan siinä seikkailee.
Taiwanista taas! Siellä tuntuu olevan innokkaita postcrossaajia. Yoyo väittää olevansa "laiska tyttö", mutta sai sentään kortin lähettäneeksi. Hän asuu vanhassa Tainanin kaupungissa.
Kortissa oli kiinankielistä tekstiä. Google-kääntäjällä selvisi siinä olevan jonkinlaisen runon. Miten se avautuu länsimaalaiselle, on toinen juttu. Meillä ainakin jäi osittain kiinni - kuten nuo kortin ovet.
Tsekistä kantautuivat sinisten kissojen kevätmaukujaiset. Isoäiti Mary pitää erityisti kissoista ja kissakorteista, joista Irina Zeniuk on tullut tunnetuksi ( täältä lisää sinisiä kissoja ). Mary asuu Brnon lähellä Ivancicen pikkukaupungissa.
Parin viikon loman jälkeen on mukava taas palata postilaatikolle. Ja kaukaa onkin tullut tervehdyksiä - Intiaa ja Amerikkaa myöten. Aloitetaan Intiasta: Roy, ortopedinen kirurgi, Etelä-Intian Tamilnadun kaupungista lähetti kortin, josta käy ilmi, että kyllä se kissakin tassunsa kastelee, kun houkutus on tarpeeksi suuri.
Taiwanilainen Pei Rultang on postivirkailija, varmaan ihanteellinen ammatti postcrossaajalle, ja tervehtii meitä ja meidän matkustusharrastuksiamme. Hänkin haluaa reissata eläkkeelle päästyään.
Seuraavaksi tullaan jo Euroopan puolelle Venäjää, Nizhny Novgorodiin, josta Olga, kahden pienen pojan äiti, varmaankin satujen lukija lapsilleen, tervehtii meitä Liisa Ihmemaassa-kortillaan.
Olemme joskus aikaisemminkin saaneet nutcrackerman-kortin. Tämän lähetti Hanna Leverkusenista, Saksasta. Pidämme kovasti noista ukkeleista. Hannan äiti osti kortin hänelle käytyään matkalla Erzgebirge-vuoristossa, missä puunukkeja valmistetaan. Tämän kortin tarkoituksena on kannustaa nuoria käsityöammatteihin.
[ Tässä linkki, josta käy ilmi, miten ukkeli toimii. ] Ja lopuksi loikataan Amerikkaan, Kalliovuorien tuntumaan. Denveristä, Coloradosta Janine lähetti, merkillistä kyllä, kukikkaan japanilaisen Nakamura Sasuken puupiirroskuvan, jonka tekijänoikeudet taasen näyttävät kuuluvan Glasgowilaiselle museolle ( ? ).
Luovalta Laurencelta, joka erityisesti pitää piirtelemisestä, tuli aamun ensimmäinen kortti. Se on hänen ja hänen miehensä mukaelma Seuratin taulusta. Hän asuu Brysselissä ja matkustelee paljon, kotiutui juuri Bordeausta.
Mashalta saimme tunnelmallisen, suorastaan syvällisen, kuvan - syvätä jääluolastosta ( ! ). Hän on ylpeä ainutlaatuisesta nähtävyydestään Kungurissa, Venäjän Ural-vuorten tuntumasta ja kutsuu meitä vierailulle. Olisi kiva käydäkin.
Ja lopuksi yhä kauemmaksi itään - Indonesiaan. Jaavan saarelta, Magelangista, lähetti Fanti suuren Buddalaistemppelin kuvan. Hän harrastaa postimerkkeilyä ja antoi näytteet sikäläisistä merkeistä.
Postcrossingkaverit Saksasta ja Englannista muistuttivat mukavasti olemassaolostaan tänään. Agata ( Aggie ) on oikasti puolalainen, mutta hän työskentelee Lontoossa, mistä korttikin on lähetetty. Hän ei yhtään tykkää englantilaisesta sateisesta ja koleasta talvesta. Kevät on hänellä mielessä ja lämmin kesä odotuksissa, niin kuin meilläkin. Siksipä herkullinen pääsiäismunakortti.
Pohjois-Saksassa elelee Ulla, jolla on suuri perhe. Sateisen päivän virkistykseksi hän otti osoitteita mukaville ihmisille ( nukeille ! ) ja lähetti puutarhatontun, joka antaa meille lämpimän halauksen - minkä otamme mielihyvin vastaan. Kiitoksia! Ulla kertoo olevansa lähes 72 vuotta vanha, ja hänen lapsuuden nukkensa ovat edelleen voimissaan. ( Oikeastaan mekin olemme jo 40-vuotiaita - älkää kertoko kenellekään. )
Sehän on Pisan kalteva torni. Niinpä luulimmekin kortin tulleen Italiasta - vaan eipäs ollutkaan - se oli Justiinalta Liettuasta. Huomasimme herkullisen postimerkin. Ei se ollutkaan kanttarelli, minkä luulimme saaneemme, vaan Gomphus clavatus eli pölkkysieni. Harvinainen Suomessa.
Olgalta Venäjältä saimme ihanan nuken, erityisesti meille!!! Ja sillä nukella on sylissään yksi niistä ( Kultakutrin ) kuuluisista kolmesta karhusta. Paljon kiitoksia! Hän matkustelee paljon, on käynyt jo 53:ssa maassa, mutta on huolissaan maailman tilasta ja pelkää, että vanha rautaesirippu nostetaan taas idän ja lännen välille. - Toivotaan että niin ei käy.
Säästimme taas kaukaisimman viimeiseksi. Yuki Japanista Saitama City-kaupungista lähetti uskomattoman ihanan keijukaiskortin. Se tuo mieliimme kevään odotuksen.
