Aloitetaan Geraldin Hampurista lähettämästä, mistä voidaan sanoa: parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Joulukortti! Kiitoksia vaan, kyllä terveiset ja toivotukset otetaan mieluisasti vastaan, onhan joulu melko lähellä.
Gerald on meren ystävä, sen voi nähdä kortistakin. Hän viihtyy satamassa laivoja bongaamassa ja syö mielellään kalaruokia. Hän on "setämiehiä", veljenpoikiensa eno.
Aivan Saksan länsirajalta, Alankomaiden naapurista lähti Tinyn kortti, mikä on samaa herttaista sarjaa, mitä olemme toivoneetkin. Kiitoksia! Meillä on pieni epäilys, että Tiny on hevostyttöjä päätellen korttiin liitetyistä tarroista. Mekin tykkäämme hevosista, ja seuraamme jännityksellä Mommin ja Papan pojan ritariratsastusesityksiä.
Sitten Etelä-Saksaan, mistä Silvi lähetti Eltzin linnan kuvan. Hän on hiljattain siellä käynyt ja pitänyt kovasti näkemästään. Hän asuu pienessä kylässä lähellä Stuttgartia.
Valkovenäjällä Grodnon kauniissa kaupungissa asuu Natalia. Häneltä saimme kortin, jossa on erikoisia nelijalkaisia, olisivatkohan satuponeja. Meille heräsi epäilys, että Natalia on itse tehnyt ne. Ei hän toki niin väittänyt. Kiitoksia terveisistä!
Korttimatkamme päättyy Venäjälle Lumikin ja seitsemän kääpiön kera. Aleksey Moskovasta on sitä mieltä, että maailma on täynnä ihastuttavia paikkoja, ja Postcrossing tarjoaa meille mahdollisuuden nähdä ne postikorttien muodossa. Siinäpä kiteytettynä tämän harrastuksemme syvin idea. Eiköhän tämä asenne lisää osaltaan toisten kansojen ymmärrystä - ja maailmanrauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti