Vihdoinkin

Luulimme että meidät diskattu, hyljätty, ylenkatsottu, unohdettu - edellinen kortti tuli heinäkuussa. Postilaatikko on ammottanut tyhjyyttään; no mainoksia kyllä tietysti ja sanomalehtiä, mutta ei kortin korttia. Aioimme jo pistää hanskat naulaan, mutta onneksi ei meillä ole niitä, sillä tänään jysähti oikein neljän kortin voimalla.

Ensimmäisessä kortissa on Suomen Tivoli ja suomalaiset postimerkit. Yllätykseksemme lähettäjä Sari asuukin Alankomaissa. Hän(kin) tunnustaa olevansa postikorttihullu, jolla on tallessa kaikki saamansa kortit. Sen lisäksi hän kerää matkoiltaan varsinkin mansikkakortteja, joita on vallan tolkuton määrä.

 





Ei voi olla totta: toisenkin kortin lähettäjä on Sari - eri Sari kuitenkin ja Suomen Espoosta. Vaikka Sari kertookin pitävänsä rockista ja hevimetallista, näyttää hän sortuneen myös pehmoleiluihin. Saimmekin kortin, jossa nalle Puhin näköinen kaveri ihailee kukkia. Otimme potretin hänen kanssaan meidän korvapuolen nallukkamme kanssa.









Saksanmaalta kauniista Oldenburgin kaupungista lähetti Sven meille terveisensä. Hän kertoo harrastavansa monenlaisia juttuja puutarhanhoidosta, kirjojen lukemisesta, kortinpeluusta palapelien ratkaisemisiin. Mikä jälkimmäinen on ollut tänä kesänä meidänkin ohjelmassamme.

 


Lopuksi hieno asia meidän mielestä: Kortin lähettäjinä onkin kaksi kaverusta Jörg ja Chris, jotka asuvat pienellä paikkakunnalla Hessen alueella Saksassa. Kortin aiheena on hevonen, jonka on maalannut Kazumi Yoshida.