Taas olimme viikon Padasjoella. Sillä aikaa postilaatikkomme alkoi pullistella. Saimme kaksi Liettuasta, yhden Puolasta, Tsekistä, Saksasta, Alankomaista ja USA:sta. Huh-huh! Ja mahtavaa!
Evelina ( Evelius ) pani Liettuasta liikkeelle nopsan keijukaisen - tulikohan lentopostina - siivet sillä ainakin on. Mutta, mutta! Liettuan postilaitokselle pitkä miinus: mennä nyt liimaamaan ruma tarra kuvapuolelle, hyi!
Evelina kirjoitti meille mietelauseen, jossa on ajatusta. Kopioimme sen tähän.
"Joka minuuttina, jolloin olet vihainen, menetät 60 sekuntia onnellisuudestasi!" Hän toivottaa meille hyvää tuulta, mistä olemme oikein kiitollisia! Samoin sinulle, Evelius!
.jpg)
Liettuan pääkaupungista, Vilnasta, saimme Jolantan kortin. Siinä esitellään Tauragen historiallista kaupunkia. Nimi Taurage muodostuu kahdesta sanasta: härkä ja torvi. Kaupungin liepeillä eli ennen härkiä, joiden sarvista tehtiin torvia.
Jolanta kertoo Vilnan viettäneen tänä vuonna sen 700-vuotispäivää. Varsin vanha kaupunki siis.
Jolanta pitää matkustelusta, kuten mekin, ja suosii pieniä paikkakuntia, joilla on mielenkiintoinen historia.
Toivotamme kiinnostavia matkoja ja paljon kiitoksia kortista!
Mennäänpä sitten edellisten naapurimaahan, Puolaan. Komea saksanhirvi siellä astelee pää ylväästi koholla, sarvet kruununa ylinnä. Kuvan lähetti Michaela - voi olla, että luimme persoonallisen käsialan väärin. Hänkin ojensi meille ajattelemisen aihetta aasialaisella mietelauseella:
"On parempi katsoa jotakin kerran kuin kuulla siitä tuhat kertaa."
Totta! Kiitos terveisistä! Kiitos kortista!
Taas lentävää postia Saksasta: laulurastas, jollaisia pesii meidänkin puutarhassamme. Hyvin kauniisti laulavat! Kortin lähetti Anette, joka on hiljattain jäänyt eläkkeelle ja joka asuu oikein pienessä kylässä ( 200 asukasta ) eikä siellä ole edes kauppaa. Ehkäpä rahat säästyvät sitten paremmin, kun ei tule impulssiostoksia tehdyksi.
Hänellä on puutarha, josta saa omat salaatit ja muut kasvikset. Hedelmäpuut tarjoavat sitten erilaisia hedelmiä.
Anette laittoi korttinsa kirjekuoreen, johon hän liimasi mielenkiintoisen tarran. Siinä esitellään postimerkkiharvinaisuus. Se oli painettu vuonna 1851 vihertävälle syaanipaperille vaaleanpunaisen sijaan. Virhepainokset ovat arvokkaita.
Paljon kiitoksia kortista ja terveisistä!
Eipä olisi voinut arvata saatuamme Alankomaista Iriksen ( iezje ) leppoisan koirakortin - vai onkohan se kettu - miten tuskaisia päiviä hän oli joutunut viettämään. Häneltä oli kiskottu suusta ärtynyt viisaudenhammas. Ja se oli ollut lujassa. Nyt elämä jatkui paracetamolin voimalla. Voi-voi! Toivottavasti nyt on jo parempi olo! Suuret kiitokset ketusta, pidämme siitä!
Tänään on eläinten päivä. Eipä meinannut meiltä nauru loppua, kun näimme Katerinan postittaman pullean ja lystikkään virtahevon. - Eivät ne oikeasti taida olla kovin leppoisia, ainakaan kohdatessaan ihmisen.
Kuva on otettu Prahan eläintarhasta, Siis ollaan Tsekissä.
Upeat postimerkitkin! Kiitos-Kiitos!
Viimeinen kortti tuli kaukaa Lounais-USA:sta, Birminghamin kaupungista Alabamasta. Tiedemies Peter sen lähetti, ja kuvassa näkyy valtion nimikkolintu, kultatikka ( yellowhammer woodpecker ). Valtion kasvi puolestaan on kamelia.
Peterin mukaan Birmingham oli aikoinaan merkittävä teräskaupunki, mutta on nykyyään tunnettu yliopistostaan.
Suuret kiitokset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti