Nyt se loppui tuo iankaikkinen harmitus. Mommi vain lähetteli ja sai koko ajan kortteja eikä me saatu ikinä mitään. Mutta NYT!! Jeess!! Ollaan, nääs, liitytty korttienvaihtorinkiin, Postcrossinkiin. [ linkki: https://www.postcrossingyhdistys.fi/postcrossing-suomessa/ ]
Vielä ehti kortti tulla perille tämän vuoden puolella, vaikka se olikin tullut kaukaa Hong Kongista. Siellä asustaa Emilie, joka kertoo rakastavansa kummallisia postikortteja. Hänen lähettämänsä ei meidän mielestä ollut kylläkään kummallinen, vaan paremminkin söpöliini.
Tämä karhu on nimeltään Kumamon, ja se on kotoisin Kumamoton prefektuurista Japanista. Ja se on t a v a t t o m a n suosittu - eikä ihme. Mekin pidämme hänestä. Viime vuonna jo tutustuimme häneen saatuamme kesällä kortin hänestä.
Tästä emme sitten yhtään tykkää, Suomen postilaitoksen tavasta käsitellä korttejamme. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuva on raavittu aivan pilalle. Voi Kumamon parkaa!
Joulunpyhät ovat takana päin, viattomina lapsina jatkamme eteenpäin - olemmehan olleet "kilttejä lapsia".
Kaukaa Kaliforniasta saimme Jacquelinilta kannustavan tiedenaisen kortin ( Lise Meitner ) mietelauseineen: "Elämän ei tarvitse olla helppoa, kunhan se ei vain ole tyhjänpäiväistä." Näillä eväillä lähdemme kohti uutta vuotta!
Kiva kun saimme tähän joulutohinaan muutakin ajattelemista. Kaksi korttia Saksasta, yksi USA:sta ja Valkovenäjältäkin.
Annaberg-Buchholzissa asuva Karin haluaisi asua vanhassa linnassa tai majakassa - ehkäpä juuri tuossa kortissa näkyvässä. Mutta se on vain unelma, jota hän voi helliä soittaessaan klassista kitaraa tai ranskalaista torvea.
Carena asuu Heidelbergin lähellä. Hän on opettaja ja perheenäiti, jolla on kolme lasta. Korttia kirjoittaessaan joulukuun puolessa välissä hän istui takan ääressä siemaillen kuumaa teetä - sää oli vallan kauhea ( kuten meillä nyt ). Mielessä hänellä oli valkea talvi, kuten myyrällä kortissa. Ehkä saamme sen vielä, kun kärsivällisenä odotamme.
Valya on iloisesti hymyilevä lääketieteen opiskelija Mogilevin kaupungista Valkovenäjältä. Vastaanotimme hänen lämpimät uudenvuodentoivotuksensa mielihyvällä. Toivottavasti Valyan opiskelut sujuvat hyvin tulevana vuonna. Paljon kiitoksia!
Lopuksi kerromme USA:sta tulleesta Violetin lähettämästä kortista. Siinä on Alfons Muchan maalaus Sarah Bernhardtista - Muchan "heikkoutena" oli maalata nuoria naisia kukkien kera.
Saimmepa sentään adventiksi Freddyn terveiset Apeldoornista, läheltä Saksan rajaa. Kortissa on ihanan idyllinen joulunvietto menossa lapsirakkaassa perheessä. Rauhallista joulua sinullekin!
Deltagirl eli Princess Michiganista tervehtii meitä kortilla, jossa on runsaasti amerikkalaisia nähtävyyksiä. Hän on eläkkeellä oleva opettaja, joka erityisesti pitää jazzista ja joka kiertelee konserteissa. Hän harrastaa hyväntekeväisyyttä jakelemalla ruokaa vanhuksille. Ystävyys tekee hyvää sielulle, hän sanoo. Se on totta!
Tässä video Michiganin onnellisimmista kaupungeista, joista yksi on Princessin Berkley.
Sapporo tuo meille mieleen lumisen talven, mitä meille ei tunnu taaskaan tulevan. Sieltä lähetti meille Iry joulutervehdyksen. Paljon kiitoksia! Hän on nuori nainen, joka pitää vaeltelusta luonnossa viikonloppuisin. Nyt kuitenkin Covid19-tapaukset ovat Sapporossa kasvamaan päin, joten hän pysyttelee kotona pelaamassa videopelejä. Harmi! :(
Sapporossa kauan sitten ( 1972 ) aloitti kaupunkimme ylpeys, Heikki Ikola, arvokisamitaliputkensa ampumahiihdossa. Hän sai silloin hopeaa viestissä; myöhemmin kertyi useita maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja.
Jurvalainen Hilkka Riihivuori menestyi myös hyvin näissä olympialaisissa saaden naisten viestissä hopeaa.
Annerose Kölnin lähellä - Wesselingissä oikeastaan - on toimelias nainen, jonka harrastuslista on pitkä. Erityisesti hän pitää kissoista; hänen 15-vuotias Amadeuksensa on kaikkein rakkain.
Kortin joulukuuseen kurkistelevat kissat ovat nimeltään Hansi ja Dietmar.
Kokonaista kolme korttia saimme Saksasta, yksi sentään Venäjältä vaihtelua tuomaan.
Mara asuu Etelä-Saksassa lähellä Sveitsin rajaa ja lähellä mahtaavaa järveä, Bodensee eli Lake Constance. Eipä ole ihme, että hän lähetti kesäisen kuvan siitä meille. On varmasti mahtava vesistö; Rein-jokihan virtaa sen kautta.
Thuringenin alueelta Keskisestä Saksasta tulivat Anna-Patrician terveiset. Kortin hän on varmaan tehnyt itse. Hienoa! Hän on toimelias nuori nainen, joka opiskelee ja vapaa-ajallaan soittaa viulua ja pianoa - orkesterissa jopa. Lisäksi hän opiskelee kieliä.
Isoäiti-Jutta on innostunut pari vuotta sitten Postcrossingista. Etenkin hänestä on mukava saada kortteja paikoista, joissa on käynyt. Mutta tietenkin mukavia ovat kortit ympäri maailmaa. Hän asuu Frankfurtissa.
17-vuotias Lera Venäjältä ihmettelee, mahtaako olla liian aikaista lähettää uudenvuodenkortti, mutta hän varmaan tietää maittemme postilaitosten hitauden ja arvelee korttinsa kuitenkin saapuvan perille sopivasti. Ja hyvinhän siinä kävi, 38 päivää tervehdys matkasi Uralilta meille ja saapui, meidän mielestä, oikeaan aikaan. Kiitos paljon!
Kahden kuukauden reissun jälkeen Estherin Liisa Ihmemaassa-kortti lennähti perille Penkingistä. Otamme kiitollisina vastaan. Olemme Liisa-faneja myöskin.
Estherille on tullut käsitys, että me koko perheenä matkustelemme yhdessä ja tutkimme saatuja kortteja myös yhdessä. Pitää paikkansa. Tosin on sanottava, että alun perin me, Helmi ja Ilmi, leikimme Mommin ja Papan kanssa matkoilla lastenlasten iloksi. Nyt lapsenlapset ovat jo aika isoja, mutta me vanhukset jäimme yhä leikkimään ja meillä on tosi hauskaa.
Käännetäänpä tämä englanniksi, jos Esther tulee katsoneeksi blogiamme jälleen:
After a two-month trip, Esther's Liisa in Wonderland card flew from Penking. We gratefully receive. We are Liisa fans too.
Esther has a perception that we as a whole family travel together and study the cards we get together as well. That's right. Admittedly, we originally, Helmi and Ilmi, played with Mommy and Papa on trips for the grandchildren’s delight. Now the grandchildren are already pretty big, but we seniors still are playing and we have a lot of fun.
Aamupostista ei pitäisi tulla vielä kortteja, tulipa kuitenkin. Saksasta Saarlouisista, Ranskan rajalta Julian kortti yllätti kuljettuaan 18 päivää matkallaan - tavallisesti Saksasta tulee nopeammin, mutta ajat eivät olekaan tavalliset.
Julia kertoo opiskelevansa lakia ja vieraita kieliä. Silti hänellä on aikaa lähetellä kortteja. Hän kirjoitti muutaman tervehdyksen myös suomenkielellä - fiksu tyttö. Kiitoksia!
Myrskyisä ja sateinen torstai antoi kolme korttia ( kunhan ensin uskaltauduimme postilaatikolle ). Yksi Skotlannista, kaksi USA:sta.
Mindaugas, joka on oikeastaan liettualainen, kertoo opiskelleensa Skotlannissa ja toimivansa nyt finanssialalla. Kuvan vuorella hän on ollut monta kertaa. Kortin hän osti kuukausi sitten kiivettyään kaverinsa kanssa Britannian korkeimmalle vuorelle. Kovia poikia!
10-vuotias Evan lähetti meille kivan hirvikuvan Royaltonista Minnesotasta. Hän kertoo olevansa kova jalka- ja koripallon pelaaja, hänen mielivärinsä on oranssi ja eläimistä hän pitää eniten tiikereistä.
Evan kuuluu rva Makelan luokka-ryhmään ( MrsMakelasClass ). Luokassa on 9 - 10-vuotiaita oppilaita, jotka ovat Postcrossingin kautta kiinnostuneita maastamme ja kielestämme. Hienoa!
10-year-old Evan sent us a nice deer picture of Royalton Minnesota. He says he’s a tough football and basketball player, his favorite color is orange and of the animals he likes the tigers the most.
Evan belongs to Mrs. Makela's class group ( MrsMakelasClass ). There are pupils in the class between the ages of 9 and 10 who are interested in our country and language through Postcrossing. Great!
Evanille ja luokkatovereille video Jurvasta:
Video of Jurva for Evan and her classmates:
Dennis asuu kaukana Los Angelesissa vaimon, kahden tyttären ja kissan kanssa. Hän harrastaa lukemista ja TV-komedioiden katselua; mielijuomansa on tee. Tänään hän murehtii kuten niin moni pandemiaa. "Mitä voitaisiin tehdä?"
Kortin kuva on meille hyvin tutusta paikasta Kreikan Santorinilta.
Kaukaa Hong Kongista, Japanista ja USA:sta yksi kustakin, kuten myös kotimaastamme Suomesta, mutta kaksi Saksasta.
Teresan kortissa on rikša, ajopeli jota ei Teresan mukaan näe Hong Kongissa enää kuin museoissa. Rikšoja hän kuvaa pikku takseiksi, jotka aikoinaan kuljettivat ihmisiä tai tavaroita.
Hän kiinnittää huomiomme postimerkissä näkyvään Victorian satamaan, joka yläkuvassa on entisessä muodossaan, alimmassa nykyaikaisessa laajuudessaan.
Lana postitti korttinsa Tokiosta, Japanista, mutta hän kertoo olevansa kuitenkin itse venäläinen, joka työskentelee siellä. Hän pitää kovasti matkustelemisesta ja hänen haaveenaan on jonain päivänä tehdä maailmanympärimatka. Mahtava unelma!
Lana on ihastunut geishojen kauniisiin, perinteisiin vaatteisiin. Niin mekin. Siksi panimme hänen korttinsa viereen origameja, joissa on sama teema.
Christelin nimimerkki, Christel Vonderpost, on oikeastaan saksaa ja tarkoittaa: Christel postitoimistosta. Niinpä hän tulee paljastaneeksi näin entisen ammattinsa - nyt hän on eläkkeellä.
Hän kertoo lapsena muuttaneensa vanhempien mukana USA:han. Nyt hänellä on 6-vuotias lapsenlapsi, jolle hän antaa saamansa kortit.
Lähettämässään kortissa näkyvät USA:n suuret järvet, joista Erien rannalla Mommi ja Pappa ovat pikipäin käyneet matkalla Ohion Columbukseen.
Annen "Onnellinen prinssi" ( Oscar Wilden ) matkusti Essenistä, Ruhrin alueelta Saksasta meitä ilahduttamaan. Hän lähettää myös sitaatin, mikä hänen mielestään sopii tähän aikaan: "Optimisti on se, joka avaa tusinan ostereita toivoen löytävänsä niistä helmen, jolla maksaa laskunsa."
Iriksen lähetys tuli läntisestä Saksasta läheltä Ranskan raja, Saarbrückenista. Hän kertoo harrastavansa vaeltelua, matkailua ja lukemista. Tänä vuonna matkailu on jäänyt väliin tunnetusta syystä.
Hannelen kotimaisen kortin jätimme viimeiseksi - sokeri pohjalle. Kuvassa on mahtava "Yhden puun puistokonsertti", mikä on Raija Nokkalan käsialaa.
Hannele on eläkkeellä oleva opettaja, joka asuu Karkkilassa, mutta on nyt Pohjanmaalla vanhuksiansa hoivaamassa.
Hänen elämänsä nautintoja ovat aamuiset lenkit muiden vielä nukkuessa, matkustelu, puutarhanhoito, lukeminen... kielten opiskelu.
