Nyt se loppui tuo iankaikkinen harmitus. Mommi vain lähetteli ja sai koko ajan kortteja eikä me saatu ikinä mitään. Mutta NYT!! Jeess!! Ollaan, nääs, liitytty korttienvaihtorinkiin, Postcrossinkiin. [ linkki: https://www.postcrossingyhdistys.fi/postcrossing-suomessa/ ]
Kelly kirjoittaa Northfieldista, Minneapoliksen eteläpuolelta, seudun olevan tunnettu kuuluisan pankkiryöstäjän Jesse Jameksen kiinniotosta. Kyllä mekin olemme lukeneet Jesse Jameksesta.
Mutta paljon herkullisempi juttu on paikkakunnalla sijaitseva suuri murotehdas, joka levittää ympäristöönsä maukkaita tuoksuja.
Kortin kuvassa täysikuu kumottaa Cannon-joen yllä. Nimen antoivat aikoinaan ranskalaiset tarkoittaen kanoottia, mutta paikalliset ajattelevat sen mielummin tarkoittavan kanuunaa, isoa tykkiä.
Ukrainasta Kateryna pakeni Saksaan. Kamalaa miten ilkeät ihmiset tuntuvan pääsevän valtaan tuhoamaan rauhan ja toisten ihmisten elämän.
Kateryna on journalisti, joka ajattelee voivansa aloittaa uuden elämänsä Saksassa. Hän on nuori ja sisukas. Hän voittaa vaikeutensa. Ja Ukraina voittaa vihollisensa. Maailma tuomitsee hirmuteot.
Kiitos ystävällisistä sanoistasi! Kiitos todella kauniista syksyisestä kortista! Peace and love!
Piti oikein kuukkelista katsoa, mitä tuo WPD tarkoittaa. Sellainen toivotus meille tuli USA:sta Sethin toimesta. No tietysti lokakuun 1. päivänä oli Maailman postikorttipäivä - Word Postcar Day, WPD. Siitä oli jo aikaa, pääsi unohtumaan.
Seth asuu Virginian ja Pohjois-Carolinan rajalla Woodlawnissa, mutta kun katsoimme korttia tarkemmin, se oli leimattu Pohjois-Carolinan puolella Greensborossa. Hän kertoo syksyn olevan siellä tänä vuonna poikkeuksellisen CHILLY, kun tavallisesti on melko lämmintä. Hän epäilee, että meillä täällä pohjoisessa on aina kylmää - onneksi ei sentään.
Kiitokset lämpimistä toivotuksista sekä kesäisestä rantakuvasta!
Reissasimme kotimaassa viikon. Palattuamme postilaatikko pullisteli: kaksi kanadasta, yksi USA:sta ja yksi Taiwanista.
Vancouverista - sieltä jääkiekkokaupungista - Laurie lähetti kuvan vuoristosta sekä merestä, Tyynestämerestä, jotka ympäröivät kaupunkia. Hän kertoo runsaista sateista, joita siellä saadaan keväällä ja syksyllä, mutta luntapa ei sitten talvella paljon sadakaan. Hänen kotoaan on puolentoista tunnin matka Whistler Resort-nimiseen paikkaan, missä taannoin olympialaisia pidettiin.
Suuret kiitokset terveisistä ja maisemasta! Postimerkitkin ovat kivoja!
Toinen Kanada-kortti tuli jännästi melkein samoilta leveysasteilta, mutta idempää Kalliovuorten toiselta puolen, Calgarysta. Rowan siellä asuu ja opiskelee tullakseen puhepatologiksi ( ? ) - ilmeisesti vastaa meikäläistä puheterapeuttia.
Hänen kortissaan komeilee kaksi harmaata "kissalintua", gray catbird. Ne ovat Rowanin suosikkeja, viisaita ilmestyäkseen pesimään keväällä, järkeviä älytäkseen muuttaa pois talveksi lämpimämmille seuduille.
Kiitos paljon! Pidämme linnuista mekin!
Sitten aavistus etelämmäs USA:n puolelle Oregonin Portlandiin, missä Alisa asuu. Hän on syntyjään venäläinen ja on kovin pahoillaan rumasta sodasta, jota Venäjä käy Ukrainaa vastaan. Niin olemme mekin.
Alisa on asunut USA:ssa 15 vuotta. Hän on juuri palannut lomalta Coloradosta, missä oli Denverissä helppo löytää lapsille viihdykkeitä. Sieltä tarttui mukaan saamamme musta karhu-kortti. Komea otus, hyvä esimerkki Coloradon villieläimistä. Kiitos siitä!
Purjehdimme itään Tyynenmeren toiselle puolelle ja päädymme Taiwaniin. Sieltä Sukie lähettää meille lämpimät terveisensä. Kiitos paljon! Hän kertoo olevansa kotiäiti, jonka 3-vuotias poika on aika villi. Siksipä hän suunnittelee palaavansa työelämään ja panevansa poikansa hoitoon. Se saattaa kasvattaa poikaakin.
Sukie pitää myös nukeista, jo lapsena hänellä oli Barbeja, jotka olivat hänellä sängyssä unileluinakin.
Hänen korttinsa kuvassa mustan kissan alla on volkkari, jollainen Mommilla ja Papalla oli aikoinaan. He kutsuivat sitä "Kompivaariksi" ( VW Combiwagen ).
Viikonlopuksi tupsahti suuri kortti suurkaupungista: Henning sen lähetti pilvenpiirtäjien välistä. Talot kohoavat henkeäsalpaaviin korkeuksiin. Iltavalaistuksessa näkymä on urbaanin upea!
Henning kertoo matkustelleensa pitkin maailmaa ennen pandemiaa; 98 maata on tullut nähdyksi. Hurja määrä! Nyt on tietysti pitänyt rajoittaa harrastusta - sattuneesta syystä. Kiitos paljon kortista! Toivottavasti matkat taas pian jatkuvat!
Trappenkamp on paikka nimeltään, missä Heidi asuu ja josta hän meille ajatuksia herättävän, merihenkisen kortin lähetti. Paikkakunnan nimestä tulevat jotenkin mieleen sanat ansa ja leiri, mahtaako olla vanhaa metsästysseutua.
Mutta Itämeren henki on lähellä, niin kuin Pohjanmerenkin, jonka Syltin saarella Heidi kertoo viettäneensä lomia miehensä kanssa jo vuosia. Uusi löytö on Itämeren puolella Hiddensee, saari jossa ei moottoriajoneuvoja saa käyttää - luonnonrauha ja hiljaisuus vallitsevat. Sieltä he toivovat joskus vielä löytävänsä meripihkaa, toistaiseksi ei ole tärpännyt.
Suuret kiitokset "Saariparatiisikortista!" sekä kertomuksestasi ja terveisistä! Toivomme kovasti menestystä meripihkanmetsästykseen!
Christine meni kuun alussa Saksasta viettämään viikonloppua Achensee-järven rannoille Itävaltaan. Vuorimaisemat järven molemmilla puolilla ovat mahtavat, kuten kortin kuvistakin voi nähdä, mutta sää oli kamala sateineen ja sumuineen. Sellaistahan se voi lokakuussa Keski-Euroopassakin olla. Mutta loma ei tokikaan mennyt pilalle, sillä hän löysi virkistystä uimalla kylpylässä. Suuret kiitokset terveisistä ja kuvista!
Alkuvuodesta saimme ensimmäisen kortin Brasiliasta, nyt tuli toinen - ja hassua kyllä, aivan samanlainen kuva. Siinä on poikavintiö Saci, joka matkan varrella on saanut naarmun otsaansa. Postilaitos pakana!
Fernanda sen lähetti Rio de Janeirosta. Hän kertoo siellä vietettävän halloweenin sijasta folklorepäivää lokakuun 31. päivä. Siteeraamme tähän ensimmäisen kortin sisältöä Sacista:
"Esittelen teille Sacin brasilialaisesta kansantarustosta. Hän on yksijalkainen ja ilmestyy pölymyrskyn keskeltä ja on aika rasittava kujeilija."
Kortista käänsimme vielä, että 31. lokakuuta vietetään Saci-päivää, ja sen tavoitteena on säilyttää brasilialaisia kansanperinnehahmoja.
Fernanda kertoo käyneensä Helsingissä ja pitäneensä kaupungista.
