Nyt se loppui tuo iankaikkinen harmitus. Mommi vain lähetteli ja sai koko ajan kortteja eikä me saatu ikinä mitään. Mutta NYT!! Jeess!! Ollaan, nääs, liitytty korttienvaihtorinkiin, Postcrossinkiin. [ linkki: https://www.postcrossingyhdistys.fi/postcrossing-suomessa/ ]
Viikko alkaa Kipparikoiran ja Litteän kissan ilmestymisellä lahjapaketista ( Colas Gutman ). He ovat Livian mukaan hyvin suosittuja hahmoja Ranskassa. Hänen 5-vuotias tyttärensä pitää heistä kovasti.
Livia lukee myös itselleen, harrastaa matkustelua, kutomista ja kävelyä - ihan niin kuin mekin. Kiitos kortista!
Lauantaisin ei pitäisi tulla kortteja, mutta kun Pappa kävi hakemassa lehden, siellä odottikin ukrainalainen siilikortti. Tämä siili on karpatialaisesta sadusta, jossa jättisiili seikkailee. Niinpä meidän "jättisiili" Simo halusi välttämättä päästä mukaan kuvaan.
Andrii kerto matkustelleensa paljon, myös Suomessa. Hän piti maatamme kauniina ( ! ).
Jarmilan terveiset tulevat todellakin Euroopan keskivaiheilta, kaukana merestä, Slovakiasta. Korttiin on saatu mahtumaan 22 eri paikkakuntaa sekä Slovakian kartta - taloudellista! Suurennuslasin avulla tutkimme ne. Kaunista!
Jarmila on eläkkeellä oleva kotirouva, jolla kolme ihanaa lastenlasta.
Eläkkeellä oleva opettaja Volker lähetti Saksan Leipzigista kuvan valtavasta monumentista, Leipzigin taistelun muistomerkistä. Se pystytettiin v. 1813 päättyneen sodan Ranskan Napoleonia vastaan muistoksi. Siinä taistelussa Napoleonin joukot hävisivät monen maan yhteisrintamaa vastaan.
Beyza ilahdutti päiväämme Istanbulista lähetetyllä koirakortillaan. Olemme koirien ystäviä, vaikka eläviä koiria meillä ei enää olekaan, vain eläviä muistoja.
Beyza on ambulanssilääkäri, joka kiireisen työn vastapainoksi harrastaa postcrossingia. Hän oli aiemmin innokas kirjeiden kirjoittaja, mutta sitten uusi tekniikka ( some ) vei ihmisiltä halun kirjoitella. Onneksi hän löysi tämän yhteisen harrastuksemme.
Nimimerkki Karpalo Viitasaarelta lähetti Rudolf Koivu-kortin. Selvästi jostakin sadusta.
Hän kertoo olevansa eläkkeellä ja nauttivansa puutarhanhoidosta miehensä kanssa. Hänellä on koiria, kissoja ja kanoja sekä yksi kukko.
Marian pääsiäiskortti tuli Karlsruhesta, läheltä Ranskan rajaa ja Schwarzwald-vuoristoa. Siinä on lievästi uhkaava tunnelma.
Hän kertoo hauskasti, että hänellä on hyvin nälkäinen postilaatikko, joka kaipaa kovasti postcrossing-kortteja.
Kaukaisin kortti lähti Illinoisista Champaignin kaupungista Laurenin toimesta. Hän on innokas postikorttien keräilijä, jonka kunnianhimoisena tavoitteenaan on saada kortti maailman jokaisesta valtiosta. Hieno tavoite! Onnea yritykselle!
Lauren on muuten samaa mieltä kuin mekin: kannattaisi lähettää kortit kirjekuoressa, etteivät ne turmeltuisi matkalla.
Kaksi aina kaunihimpi ( vai miten se meni? ). Toinen tuli briteistä, toinen koto-Suomesta. Tätä jälkimmäistä jäimme miettimään...
Kuinkahan noita virtuaalisia miittejä oikein pyöritetään? Kun ei voida henk.koht. tavata, niin miten on mahdollista, että kortissa kuitenkin on kaikkien osallistujien ( 69 ) puumerkit? No, joku varmaan selittää meille. Ja kiitoksia 69 kertaa! Etenkin Sannalle Kangasalle, joka kortin postitti.
Katylta saapui kaunis luonnonpuistoa kuvaava kortti. Hän asuu roomalaisajalta peräisin olevassa Exeterin kaupungissa läheltä merta. He usein vierailevat rannikolla, Katy ja hänen miehensä, ehkä myös kultainen noutaja Mack ja kissa Sootie pääsevät mukaan.
Kortin postimerkki on kuuluisasta kuningas Arthur-tarinasta.
Niinpä taas keskellä viikkoa onni potkaisi meitä! Neljä napsahdusta! Kaksi Saksasta, yhdet kappaleet USA:sta ja S u o m e s t a.
Nadine ( Hannoverista ) on oikeastaan "huonon" sään ystävä: hän kertoo mielellään silloin lukevansa kirjoja eikä ollenkaan tunne huonoa omaatuntoa siitä.
Muuten hän mielellään matkustelisi ja haluaisi käydä kaikissa mahdollisissa maissa. Meille hän toivottaa terveyttä ja sen myötä mahdollisuutta taas matkustaa. Kiitoksia oikein paljon!
Hampurin läheltä tulivat Renaten terveiset. Hän asuu siellä miehensä ja 14-vuotiaan paimenkoiransa kanssa. Tennis ja tanssi ovat hänen mieluisimpia harrastuksiaan.
Postcrossingin hän on aloittanut vasta muutamia viikkoja sitten. Tervetuloa joukkoon! Tämä on kivaa.
Hudson Valleyn alueelta New Yorkista saimme Uman suklaisen sotapoijan, taikinapojan, ensimmäisen maailmansodan aikaa kuvaavan.
Hän kertoo profiilissaan monen asian ohella keskittyneensä eläintensuojeluun. Kannatettavaa!
Säästimme kotimaisen kortin viimeiseksi. Maija kirjoittaa Jämsästä, mikä on Papan vanha koulupaikkakunta. Siellä on vielä paljon lunta; meillä täällä länsirannikolla ei enää yhtään.
Hän tunnustaa olevansa Kreikka-fani ( Siitä kymmenen pistettä! ), joka viimeksi on käynyt Samoksella ja Pargassa. Voi - niin tuttuja meille! Ei tiedä, koska taas pääsee. Kiitos hauskasta Virpi Pekkalan "Jo lämmittää..."-kortista!
Saimme kaksi kirjettä, joiden uumenista yhteensä kolme korttia. Ja erityisen kiitollisia olemme juuri kirjelähetyksistä, joissa kortit säilyvät naarmuitta. Eilen juuri Mommi sai kauniin kortin, joka oli mennyt aivan pilalle.
Edna Amerikan Wyomingista on havainnut saman ongelman ja siksi toivoo myös kirjeitä. Hän on eläkkeellä oleva opettaja, jolla on ihania lapsenlapsia ja joita on odotettavissa vielä lisääkin. Paljon kiitoksia korteista, pääsiäistoivotuksista! Pysytään terveinä!
Marianna Sztyma: Pääsiäispupu
Tässä melko tuore video Ednan kotikaupungista helmikuun lopulta.
Toinen kortti tuli Moskovasta Marinalta. Hän on tullut myös samalle kannalle, että mielummin lähettää kortin kuoressa. Se on hyvä! Siksipä Marinan maatuskat ovat kauniita ja virheettömiä.
Hän kertoo maastaan, miten se on valtavan suuri ja miten sieltä löytyvät kaikki maapallon ilmastovyöhykkeet ja miten siellä asuu yli sata eri kansallisuutta.
Tänä talvena Moskovassa on ollut paljon lunta, ja kaupunki on täyttynyt lumikinoksista. - Toivottavasti alkavat pian sulaa, kuten meillä on jo tapahtunut.