Nyt se loppui tuo iankaikkinen harmitus. Mommi vain lähetteli ja sai koko ajan kortteja eikä me saatu ikinä mitään. Mutta NYT!! Jeess!! Ollaan, nääs, liitytty korttienvaihtorinkiin, Postcrossinkiin. [ linkki: https://www.postcrossingyhdistys.fi/postcrossing-suomessa/ ]
Ennen syyslomaamme ehti tulla kaksi korttia. Toinen lähes naapurista Moskovasta, toinen tuli kauempaa Thaimaasta. Noi Bankokista sanoo: Sawasdee ka Se tarkoittaa yksinkertaisesti: Hello! eli suomeksi Hei! Hän on erikoistunut postimerkkien keräilyyn. Ja kuinka ollakaan, kortissa oleva temppelin kuva löytyy postimerkistäkin.
Kortin temppeliin linkki tästä. Evgenialta tuli kaunis mietelmä pienten asioiden merkityksestä onnelliselle elämälle. Kiitokset Moskovaan!
Mainen kortti ei taidakaan olla mainen, onhan siinä ilmeikkäitä, hassunokkaisia lintuja, jotka voivat minä hetkenä hyvänsä lennähtää ilmojen teille. Sen lähetti meille eläkkeellä oleva opettaja, Rickhard, joka asuu USA:n Mainen osavaltion eteläosissa. Hän kertoo lunnien olevan Mainen rannikolla kesisin pesiviä lintuja, jotka talveksi muuttavat lämpimimmille seuduille.
Andrean tervehdys tulee jo Euroopasta. Hyvin espanjalaiselta kuva näyttää. Hän asuu Valenciassa Välimeren rannalla. Andrea nauttii rannalla kävelemisestä Betty-koiransa kanssa.
Lopuksi Pohjolaan. Sara Ruotsista kirjoittaa jopa suomeksi, sillä hänen äitinsä suku on Lieksasta. Hän valittaa syksyisiä säitä - sitähän se on meilläkin: tylsää! Tylsyyden torjuntaan Saralla on hyvä resepti, suklaata ja Netflixiä.
Kuvassa hiippailevat tietysti Viiru ja Pesonen ihanassa kesäsäässä. Mekin tapasimme heidät kesällä Suomessa, Kaskisten kalamarkkinoilla.
Perjantain kortti oli sikäli yllätys, että luulimme saavamme tervehdyksen Australiasta, mutta toisin kävi. Jruthin kortti tulikin Singaporesta, aika kaukaa sekin. Melbournen kuvaa emme olekaan vielä saaneet.
Jruth esittää Postcrossing-sivullaan seuraavan toivomuksen: "Please be so kind and write more than just "happy postcrossing"". Hänen ainoa viestinsä meille:
Länsi-Puolassa Nowa Sólin pikkukaupungissa asuu Monika, jonka viestissä kerrotaan erikoisesta nähtävyydestä: "maailman korkein kääpiö"-patsas, joka sijaitsee kaupungissa. Sen korkeus on 5,41 m! Se pitäisi nähdä!
Hassu juttu! Maanantaina saimme Alankomaista ja Saksasta, Dysseldorfista - tänään Alankomaista ja Dysseldorfista kortit. Omituista! Mutta mieluisaa. No, lisäksi sentään kortti Suomesta. Annemarie pitää syksystä, ja hänen lomansa on juuri alkamassa. Hän näki meidän toivekorteissamme C. Jetsesin teoksen, joten hän lähettikin meille samasta sarjasta kortin. Kiitos paljon! Pidämme siitä kovasti.
Kuten Klausin käsiala myös Juergenin on"kryptistä" - siis ei mitään selvyyttä sisällöstä. Hän on tietokonealalla, joten mahtaisiko selitys löytyä siitä, että hän mielummin käsittelee näppäimiä kuin anttiikkisia kyniä. Hän kertoo Postcrossing-sivulla harrastavansa matkailua jo työnsäkin puolesta ja on kiinnostunut eri maiden kulttuureista.
Nuorisotyöntekijä Jyväskylästä, Elina nimeltään, käyttää vapaat aamupäivänsä hyväkseen esim. kirjastossakäyntiin ja korttien kirjoittamiseen - meidän iloksemme tällä kertaa. Elinan harrastuksia ovat mm. partiotoiminta, geokätköily, paperikäsityöt, lukeminen ja tietysti tämä postcrossailu.
Tässä on ollutkin taas hiljaiseloa, kunnes vihdoin postilaatikko rapsahti. Kaksi korttia käsiimme kapsahti. Saksasta, Dysseldorfista saimme mielenkiintoisen nukkekortin. Valitettavasti Klausin käsiala on niin "kryptistä", että viesti jäi pääosin saamatta ( Liebe Grüsse! ).
Ja jälleen Hollannista tervehdys. Jack on lukion lehtori ( maantietoa ja historiaa ), joka ketoo käyneensä kuvan saarella, Texelillä useita kertoja. Se on suosittu retkeilypaikka.
Lopuksi vielä Postcrossingin ulkopuolelta kortti Prahasta, jonka Mommin sisko lähetti. John Lennon siinä tuijottaa mielenkiintoisesti seinämaalauksessa.
